A ja B sekä Savitaipaleelta oleva maanviljelijä C ovat heidän Savitaipaleen kunnan Hyrkkälän kylässä sijaitsevan Sydänmaan tilan RN:o 1:105 omistajina tekemästään yhteisestä hakemuksesta vireille tulleessa toimituksessa pyytäneet saada lunastaa Sydänmaan tilaan sen edustalla olevan vesijätön. Toimitusmiehet ovat todenneet vesijätön kuuluvan Hyrkkälän kylän muodostamalle järjestäytyneelle jakokunnalle sekä suorittamassaan katselmuksessa havainneet sen olevan osittain hietikkoa ja osittain puustoa kasvavaa. Vesijättö oli omiaan vaikeuttamaan Sydänmaan tilan tilusten käyttöä eikä asiaa voitu tilusvaihdolla sopivasti korjata. Tilan edustalla oli nuotanvetopaikka, mutta toimitusmiesten mielestä nuotanveto saattoi tapahtua muualtakin kuin tilan kohdalla olevalta vesijätöltä. Sen vuoksi toimitusmiehet ovat 15.9.1987 lopetetuksi julistetussa toimituksessa päättäneet lunastaa ja liittää Sydänmaan tilaan sen kohdalla olevan vesijätön. Korvaukseksi tästä 0,031 hehtaarin vesijättöalueesta toimitusmiehet ovat määränneet jakokunnalle suoritettavaksi 12 markan neliömetrihinnan mukaan 3.720 markkaa.

Hyrkkälän jakokunta on hakenut muutosta toimitukseen ja maaoikeudessa vaatinut toimituksen kumoamista. Jakokunta on lausunut muun muassa, että lunastuspäätös vaikeutti olennaisesti jakokunnan omistamalla vesijättöalueella jo kauan harjoitettua nuotanvetoa ja ettei oikeutta nuotanvetoon voitu lain mukaan lunastaa. Vesijättöaluetta voitiin tarkoituksenmukaisesti käyttää myös nuotanvetoon eikä ainoastaan Sydänmaan tilan tilusten yhteydessä. Jakokunta ei myöskään ollut kieltänyt Sydänmaan tilan omistajia käyttämästä kysymyksessä olevaa vesijättöaluetta omiin tarkoituksiinsa eikä vesijättö siten ollut omiaan vaikeuttamaan Sydänmaan tilan tilusten käyttöä.

Kuultuaan A:ta ja B:tä sekä toimitusinsinööriä ja suoritettuaan katselmuksen maaoikeus on katsonut, että vesijättöalue oli omiaan melkoisesti vaikeuttamaan Sydänmaan tilan tilusten käyttöä eikä asiaa voitu sopivasti tilusvaihdolla korjata. Toisaalta vesijättöaluetta ei voitu tarkoituksenmukaisesti käyttää ainoastaan Sydänmaan tilan tilusten yhteydessä vaan myös nuotanpyynnissä jakokunnan yhteisen apajapaikan kohdalla olevana maa-alueena, johon tarkoitukseen aluetta oli käytettykin. Näin ollen, jakolain 243 §:n 1 momentissa säädettyjen lunastuksen edellytysten ollessa muutoin olemassa, kysymys lunastusoikeudesta oli ratkaistava lunastuksesta asianosaisille koituvien hyötyjen ja haittojen keskinäiseen vertailuun nojautuen.

A:lle ja B:lle lunastuksesta koituisi se hyöty, että heidän ja C:n välillä 12.1.1980 tehdyn jakosopimuksen nojalla heidän omistukseensa tullut Sydänmaan tilaan RN:o 1:105 kuuluva määräala tulisi ulottumaan Kuolimojärven rantaan saakka. Jakokunnalle lunastuksesta aiheutuisi se haitta, että lunastus estäisi kysymyksessä olevassa paikassa jo pitkään perinteisellä tavalla harjoitetun rantanuottauksen, johon liittyi apajan kohdalla olevalla maa-alueella jalan tapahtuva nuotanveto.

Maaoikeus on katsonut jakokunnalle lunastuksesta aiheutuvan haitan olevan suuremmman kuin lunastuksesta A:lle, B:lle ja C:lle koituvan hyödyn ja sen vuoksi kumonnut toimituksen.