C, D, A ja B ovat Kansallis-Osake-Pankille 19.9.1988 tiedoksiannetun haastehakemuksen perusteella kanteenaan esittäneet seuraavaa.

Kymen lääninhallitus oli 3.3.1988 lainhakuasiassa antamallaan päätöksellä nro OA.8103 velvoittanut C:n, D:n, A:n ja B:n suorittamaan pankille 150.000 markkaa sekä korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut 4.400 markalla 16 prosentin korkoineen 3.3.1988 lukien. Päätös oli perustunut pankkitakaukseen nro 109325-8323260/0 ja siihen liittyvään Eeva-Liina Ky:n 22.12.1983 allekirjoittamaan vastasitoumukseen sekä D:n, A:n ja B:n 20.5.1983 ja C:n 23.5.1983 allekirjoittamaan 150.000 markkaan rajoittuvaan omavelkaiseen yhteisvastuulliseen takaussitoumukseen. Pankkitakauksen perusteella pankki oli suorittanut 12.12.1985 Vakuutusyhtiö Eläke-Sammolle 312.842,45 markkaa. Kouvolan hovioikeus, jonka tutkittavaksi C ja D olivat saattaneet lainhakuasian, ei ollut lainvoiman saaneella päätöksellään 21.6.1988 nro 716 muuttanut lääninhallituksen päätöstä.

Vaikka takaussitoumus oli kirjoitettu yleistakauksen muotoon, pankin ja takaajien välillä oli sovittu, että takaus koski vain tiettyä tuontiluottoa. Näin ollen takaus ei koskenut nyt kysymyksessä ollutta päävelkaa.

C ja hänen myötäpuolensa olivat antaneet omavelkaisen takaussitoumuksen kommandiittiyhtiön puolesta, jonka lainat olivat siirtyneet Eeva-Liina Oy:lle. Tämän vuoksi ja koska pankki oli nimenomaisesti ollut järjestämässä osakeyhtiötä kommandiittiyhtiön tilalle, takaajat olivat vapautuneet vastuustaan.

Takaajat olivat myös vapautuneet vastuustaan takauksen vanhentumisen vuoksi. Tämä johtui siitä, että pankki oli 28.5.1986 valvonut pankkitakauksen vastasitoumukseen perustuvan saamisensa Eeva-Liina Oy:n konkurssissa eräännyttäen menettelyllään myös C:ltä ja tämän myötäpuolilta mahdollisesti olevan takaussaamisensa. Lainhakuvälipäätös tässä asiassa oli annettu heille tiedoksi vasta 14.12.1987 ja 8.1.1988 eli yli vuoden kuluttua omavelkaisen takauksen erääntymisestä.

A:n ja B:n osalta on vielä huomautettu, että heidät oli jo saman takaussitoumuksen perusteella Kymen lääninhallituksen lainhakuasiassa 9.9.1987 antamalla päätöksellä nro 0.20949 lainvoimaisesti velvoitettu suorittamaan pankille takauksen enimmäismäärä 150.000 markkaa. Saman sitoumuksen perusteella heitä ei voitu velvoittaa kaksinkertaiseen suoritukseen.

Näillä perusteilla C ja hänen myötäpuolensa ovat vaatineet Kouvolan hovioikeuden 21.6.1988 antaman päätöksen nro 716 ja Kymen lääninhallituksen 3.3.1988 antaman päätöksen nro OA.8103 kumoamista ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

Pankki on katsonut, että C ja hänen myötäpuolensa olivat sopimuksen sanamuodon mukaisesti antaneet yleistakaussitoumuksen. He eivät olleet vapautuneet vastuustaan sillä perusteella, että kommandiittiyhtiöstä oli muodostettu osakeyhtiö. Pankin takaajilta oleva saaminen oli ollut vaadittaessa erääntyvä. Koska konkurssivalvonta ei ollut eräännyttänyt saamista, jota oli vaadittu vasta lainhakuvälipäätöksen tiedoksiannolla, saaminen ei ollut takausmiehen edesvastaus-velvollisuuden tarkemmasta määräämisestä annetun asetuksen 4 §:n nojalla vanhentunut.

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että C ja hänen myötäpuolensa olivat antaneet 20. ja 23.5.1983 omavelkaisen yhteisvastuullisen 150.000 markan enimmäismääräisen yleistakauksen Eeva-Liina Ky:n sitoumuksista pankille. Sitoumuksen sanamuoto ja todistajana kuullun Z:n kertomus osoittavat, että kysymyksessä oli ollut yleistakaus. Z oli kertonut, että takaus oli koskenut silloin olleita tai sittemmin tulevia sitoumuksia. Kanteessa mainittu tuontiluotto oli ollut keskeisesti esillä takauksen yhteydessä, koska se oli ollut jatkuva luotto, mutta myös muita luottoja oli ollut.

C ja hänen myötäpuolensa olivat takauksessaan sitoutuneet vastuuseen nyt peritystä velasta. Heidän vastuuseensa ei vaikuttanut se, että kommandiittiyhtiöstä oli muodostettu osakeyhtiö. Näyttämättä oli jäänyt, että osakeyhtiön puolesta 27.6.1985 tehdyllä takaussitoumuksella heidät olisi vapautettu kommandiittiyhtiön aikaisista vastuista. Takaus ei myöskään ole ollut vanhentunut, sillä sen vanhentumisaika ei ollut alkanut konkurssivalvonnasta, vaan lainhakupäätöksen tiedoksiannosta.

Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut C:n myötäpuolineen yhteisvastuullisesti korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut 18.000 markalla.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi C myötäpuolineen on saattanut asian vaatien myös hovioikeuskulujensa korvaamista korkoineen, on lausunut, että Kymen lääninhallitus oli 9.9.1987 antamassaan lainhakua koskevassa päätöksessä nro 0.20949 velvoittanut A:n ja B:n maksamaan pankille 150.000 markkaa korkoineen EevaLiina Oy:n 1.4.1985 allekirjoittaman fennoluottovelkakirjan sekä A:n, B:n ja D:n 20.5.1983 ja C:n 23.5.1983 allekirjoittaman takaussitoumuksen perusteella. Takaussitoumuksella nämä olivat sitoutuneet omavelkaiseen yhteisvastuulliseen takaukseen Eeva-Liina Ky:n sitoumuksista vastuun rajoittuessa kuitenkin enintään 150.000 markkaan.

Nyt takaisinsaannin kohteena olevissa lainhakupäätöksissä A, B, C ja D oli velvoitettu yhteisvastuullisesti maksamaan pankille 150.000 markkaa pankin antaman pankkitakauksen ja siihen liittyvän Eeva-Liina Ky:n vastasitoumuksen sekä edellä mainitun takaussitoumuksen perusteella, koska pankki oli suorittanut pankkitakauksensa perusteella Vakuutusosakeyhtiö Eläke-Sammolle sen Eeva-Liina Ky:lle myöntämästä lainasta 312.842,45 markkaa korkoineen. Koska A ja B oli jo Kymen lääninhallituksen 9.9.1987 antamalla lainhakupäätöksellä tuomittu maksamaan takaussitoumuksen perusteella sen enimmäismäärä 150.000 markkaa, heitä ei voitu enää velvoittaa uuteen suoritukseen saman takaussitoumuksen perusteella. Koska kysymyksessä oleva takaus oli yhteisvastuullinen ja pankki oli saanut sanotulla Kymen lääninhallituksen 9.9.1987 antamalla lainhakupäätöksellä maksutuomion takaussitoumuksen enimmäismäärään saakka, eikä nyt takaisinsaannin kohteena olevissa lainhakupäätöksissä ollut kysymys takauksen osalta samasta päävelasta, myöskään D:tä ja C:tä ei voitu velvoittaa suoritukseen.

Hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen sekä takaisinsaannin kohteena olevan Kymen lääninhallituksen päätöksen 3.3.1988 nro OA.8103 ja Kouvolan hovioikeuden päätöksen 21.6.1988 nro 716. A ja B on vapautettu lääninhallituksen sekä C ja D hovioikeuden päätöksessä määrätystä maksu- ja kulujen korvausvelvollisuudesta pankille.

Pankki on velvoitettu suorittamaan C:lle, D:lle, A:lle ja B:lle korvaukseksi heidän yhteisistä oikeudenkäyntikuluistaan kihlakunnanoikeuden osalta 20.000 markkaa ja hovioikeuden osalta 1.200 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen 6.6.1990 lukien.