1991 false

KKO:1991:26

Metsätyökoneen kuljettaja oli käyttänyt työnantajansa koneeseen työtehtävien hoitoa varten asentamaa radiopuhelinta yksityispuheluihinsa noin neljän ja puolen kuukauden aikana yhteensä lähes 13 tunnin ajan. Puhelujen aikana konetta ei ollut voinut käyttää. Menettelyllään kuljettaja oli aiheuttanut työnantajalleen vahinkoa aiheettomina puhelukustannuksina sekä työkonetulojen menettämisenä koneen seisomisen takia. Sen johdosta työnantajalla oli erityisen painava syy kuljettajan työsopimuksen irtisanomiseen, mutta ei sellaista tärkeätä syytä, joka olisi oikeuttanut heti purkamaan sopimuksen.

TSL 37 § 2 mom TSL 43 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Polvijärven kihlakunnanoikeuden päätös 7.7.1989

Kihlakunnanoikeus on A:n Metsäkone B ky:tä ja B:tä vastaan ajamasta kanteesta katsonut kysymyksessä olevalta osalta selvitetyksi, että A oli ollut Metsäkone B ky:n, jonka henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies B oli, palveluksessa metsäkoneenkuljettajana 1.12.1984 alkaen. Muun selvityksen puuttuessa kihlakunnanoikeus piti työsopimusta toistaiseksi voimassa olleena. Yhtiö oli purkanut työsopimuksen 14.3.1988 ilmoittaen perusteeksi metsäkoneessa olleen NMT 450 -merkkisen radiopuhelimen käyttämisen yksityispuheluihin.

A oli 28.10.1987-11.3.1988 välisenä aikana soittanut metsäkoneesta yksityispuheluja ainakin 210 kertaa, joista 119 kertaa kontakti- eli senssipuhelimeen. Lisäksi hän oli soittanut puhelimella kotiinsa ja samaa metsäkonetta kuljettaneelle X:lle. Aikaa kyseisiin yksityispuheluihin oli kulunut 12 tuntia 47 minuuttia. Todistajana kuullun X:n kertomuksen mukaan puhelinta ei voinut käyttää samalla kun koneella työskenneltiin. Työnantaja ei ollut antanut A:lle ohjeita puhelimen käytöstä taikka kieltänyt sen käyttämistä yksityispuheluihin aikaisemmin kuin vasta pidättäessään A:n palkasta puhelinmaksuina 1.000 markkaa välittömästi ennen työsopimuksen purkamista.

Kihlakunnanoikeus on katsonut, että A oli käyttäessään työnantajan puhelinta tämän kustannuksella yksityiseen tarpeeseensa tahallaan jättänyt työvelvoitteensa täyttämättä. Hänen menettelyään ei kuitenkaan, koskei puhelimen yksityiskäytöstä ollut aikaisemmin annettu ohjetta tai kieltoa eikä huomautusta tai varoitusta, kokonaisuudessaan voitu pitää sellaisena, että työnantajalla olisi tällä perusteella ollut tärkeä syy A:n työsopimuksen purkamiseen tai erityisen painava syy edes sen irtisanomiseen.

Näillä perusteilla ja ottaen huomioon, että A oli työskennellyt ainoastaan talviaikaan sekä hänen työnantajaansa kohdistuvan luottamusvelvoitteen laiminlyönnin ja sen, että hän oli saanut 10.10.1988 uuden työpaikan, kihlakunnanoikeus on, todeten että A:n kuukausiansio oli ollut 4.816 markkaa, velvoittanut Metsäkone B ky:n ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle työsopimuslain 38 ja 38 a §:n nojalla kahden kuukauden irtisanomisajan palkkana 9.632 markkaa 16 prosentin korkoineen 14.5.1988 lukien sekä työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 19 ja 20 §:n mukaisena korvauksena kolmen kuukauden palkkaa vastaavat 14.448 markkaa 16 prosentin korkoineen 15.12.1988 lukien. Vielä yhtiö ja B on velvoitettu yhteisvastuullisesti korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut jutussa 9.000 markalla 16 prosentin korkoineen 7.7.1989 lukien.

 Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 5.12.1989

Hovioikeus, jossa muun muassa Metsäkone B ky ja B hakivat muutosta, ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

 MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Metsäkone B ky:lle ja B:lle on myönnetty valituslupa 27.2.1990. Valituksessaan nämä ovat vaatineet kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista kaikissa oikeusasteissa korkoineen.

A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen ja pyytänyt korvausta vastauskuluistaan korkoineen.

 KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 28.2.1991 Perustelut

A on käyttämällä 28.10.1987-11.3.1988 kihlakunnanoikeuden päätöksessä todetulla tavalla hänen työkoneeseensa asennettua radiopuhelinta yksityispuheluihinsa puhelujen aikana tahallaan jättänyt työvelvoitteensa täyttämättä. Tästä häntä ei kuitenkaan ole ennen työsuhteen purkamista varoitettu eikä yhtiö näin ollen ole saanut purkaa työsopimusta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan nojalla.

Menettelyllään A on myös aiheuttanut yhtiölle vahinkoa aiheettomina puhelukustannuksina sekä työkonetulojen menettämisenä koneen seisomisen takia. Tämän johdosta yhtiöllä on ollut erityisen painava syy A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Sitä vastoin A:n menettely ja sen mainitut seuraukset yhtiölle eivät ole olleet sellainen tärkeä syy, jonka perusteella yhtiöllä työsopimuslain 43 §:n 1 momentin nojalla olisi ollut oikeus heti purkaa A:n työsopimus.

Asian laadun vuoksi yhtiön ja B:n on itse vastattava oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa, vaikka he voittavat täällä.

 Lainkohdat

Työsopimuslaki 37 § 2 momentti, 38 § 3 momentti 1 kohta ja 45 §

 Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:n kanne työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain mukaan vaaditun korvauksen osalta hylätään ja Metsäkone B ky ja B vapautetaan näille mainitun lain mukaan tuomitusta 14.448 markan korvausvelvollisuudesta korkoineen. Muilta osin eli irtisanomisajan palkan ja oikeudenkäyntikulujen korvauksen osalta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Yhtiön ja B:n vaatimus saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa hylätään.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Jalanko, Roos, Paasikoski ja Krook