A ja B Vesalan tilan RN:o 60:132 omistajina ovat hakeneet puheena olevaa toimitusta, jossa he olivat vaatineet saada lunastaa 15.10.1985 vahvistetun rakennuskaavan muutoksen mukaisen korttelissa N:o 64 rakennuspaikkaan N:o 6 kuuluvan alueen tilasta Mäntylä RN:o 60:95 ja sen liittämistä omistamaansa Vesalan tilaan.

Mäntylän tilan RN:o 60:95 omistajat C ja D olivat vastustettuaan lunastamista vaatineet lunastuksen kohteena olevasta 350 neliömetrin suuruisesta alueesta lunastuskorvausta 120 markkaa neliömetriltä. Lisäksi he olivat vaatineet A:n ja B:n velvoittamista korvaamaan heidän edunvalvontakulunsa 2.000 markalla.

Toimitusmiehet olivat päätöksessään määränneet maapohjan osalta korvaukseksi 45 markkaa neliömetriltä eli yhteensä 15.750 markkaa ja hylänneet C:n ja D:n edunvalvontakustannusten korvaamista koskevan vaatimuksen lakiin perustumattomana.

C ja D ovat hakeneet muutosta toimitusmiesten päätökseen ja vaatineet, että A:n ja B:n toimitusta koskeva hakemus jätetään tutkimatta tai hylätään taikka ainakin lunastuskorvaus korotetaan 120 markaksi neliömetriltä ja että A ja B velvoitetaan korvaamaan hakijain edunvalvontakustannukset lunastustoimituksessa vaadituilla 2.000 markalla sekä korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut maaoikeudessa.

Maaoikeus on kuullut A:ta, joka on vastustanut C:n ja D:n vaatimuksia.

Maaoikeus on todennut, että kaavoitusalueiden jakolain 45 §:n mukaiset edellytykset kysymyksessä olevan alueen lunastamiseen ovat olleet olemassa. Toimitusmiesten määräämää lunastushintaa 45 markkaa neliömetriltä maaoikeus on pitänyt liian alhaisena. Sen vuoksi maaoikeus on korottanut lunastuskorvauksen 80 markaksi neliömetriltä ja velvoittanut A:n ja B:n suorittamaan C:lle ja D:lle yhteisesti Mäntylän tilasta RN:o 60:95 lunastetun rakennuspaikan osan lunastuskorvauksena 28.000 markkaa. Edunvalvontakustannuksia koskevan valituksen osalta maaoikeus on katsonut, että kaavoitusalueiden jakolain 45 §:n 2 momentin ja 39 §:n säännösten nojalla valituksenalaisessa lunastuksessa ei ole ollut edellytyksiä edunvalvontakustannusten määräämiseen ja hylännyt sitä koskevan vaatimuksen. A on velvoitettu korvaamaan C:n ja D:n oikeudenkäyntikulut 3.000 markalla.

Valtion varoista etukäteen suoritetut jutun sanomalehtikuulutuskulut 229,50 markkaa on määrätty jäämään valtion lopulliseksi menoksi.