C on Alajärven maanmittaustoimistolle 22.6.1988 toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt, että hänen 1.10.1966 silloisen Alajärven kunnan Kurejoen kylässä olleesta Peltonen nimisestä tilasta RN:o 13:24 ostamansa 0,25 hehtaarin suuruinen määräala muodostetaan lohkomalla tilaksi. Määräalan myyjinä olivat olleet tilasta puolet omistaneet A:t ja samoin puolet omistanut B. Myyjät olivat sen jälkeen 27.5.1969 julkisen kaupanvahvistajan ja tämän kutsuman todistajan oikeaksi todistamalla jakosopimukseksi otsikoidulla asiakirjalla sopineet Peltosen tilan ja myyjäin samassa kylässä yhteisesti omistaman Kytövainion tilan RN:o 13:44 eräiden tilusten jakamisesta suoritettavassa jakotoimituksessa toisaalta A:iden ja toisaalta B:n kesken. Sopimuksessa määriteltyjen rajojen mukaan C:lle myyty määräala oli sisältynyt B:lle tuleviin tiluksiin. D oli ostanut 26.2.1973 vahvistetulla kauppakirjalla B:n omistamat puolet tiloista. Kauppakirjaan sisältyvää omistusoikeuden siirtymistä koskevaa ehtoa oli muutettu ensin 16.4.1973 ja sen jälkeen 1.10.1973. Viimeksi mainittuna päivänä tehdyn muutoksen mukaan ostaja oli saanut myydyt tilanpuoliskot tuolloin omistukseensa.

Lohkomista oli aluksi käsitelty Peltosen ja Kytövainion tilojen halkomisen yhteydessä, mutta se oli myöhemmin erotettu omaksi toimituksekseen. Tämän jälkeen Peltosen ja Kytövainion tilat oli yhdistetty Peltosen tilaksi RN:o 13:80 ja viimeksi sanottu tila jaettu halkomalla muun muassa D:lle tulleeksi Kivimäki nimiseksi tilaksi RN:o 13:81, johon kysymyksessä oleva määräala oli tullut kuulumaan.

D on vastustanut pyydettyä lohkomista, koska hän saadessaan muun muassa Peltosen tilan puoliskon omakseen ei ollut tiennyt lohottavaksi pyydetyn määräalan luovutuksesta.

Toimitusmiehet ovat toimituspöytäkirjassa mainituilla perusteilla katsoneet, että C oli esittänyt riittävän näytön siitä, että D oli ostaessaan 1.10.1973 muun muassa puolet Peltosen tilasta RN:o 13:24 tiennyt, että tilasta oli myyty kysymyksessä oleva määräala, ja muodostaneet siitä C:lle tilan jm 13:81/1 Pajala.

D on hakenut muutosta toimitukseen ja vaatinut sen kumoamista. Lisäksi hän on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

Maaoikeus on päätöksessä mainituilla perusteilla katsonut, että D oli 26.2.1973 vahvistettua kauppaa valmistellessaan ja tehdessään tiennyt kysymyksessä olevan määräalan luovutuksesta, ja sen vuoksi soveltamiensa säännösten nojalla katsonut, ettei ollut syytä muuttaa toimitusta. D on velvoitettu suorittamaan C:lle korvauksena hänen oikeudenkäyntikuluistaan 2.500 markkaa 16 prosentin korkoineen 5.6.1990 lukien.