1991 false

KKO:1991:175

Riita-asian vastaajista A:lle ei ollut annettu haastetta tiedoksi ja hän oli jäänyt pois jutun ensikäsittelystä. Jutun tultua lykätyksi muusta syystä ote ensikäsittelyn pöytäkirjasta annettiin A:lle tiedoksi. A jäi pois jatkokäsittelystä. Juttu ratkaistiin hänenkin osaltaan.

Juttua ei olisi pitänyt lykätä A:n osalta vaan jättää se tutkimatta. Ensikäsittelyn pöytäkirjan tiedoksianto ei täyttänyt haastattamiselle asetettavia vaatimuksia.

Alioikeuden ratkaisu poistettiin tuomiovirheen perusteella.

OK 11 luku 1 § OK 11 luku 4 § OK 31 luku 1 § 2 kohta

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Oulun raastuvanoikeuden päätös ja yksipuolinen tuomio 7.3.1990

Raastuvanoikeus on Ylikiimingin Osuuspankin kanteesta lausunut ratkaisunsa 1 kohdan perusteluina, että X ja Y olivat 11.2.1988 tunnustaneet pankille 119.000 markan määräisen velkakirjan, jonka olivat samana päivänä omavelkaisina takaajina allekirjoittaneet Z, W, V ja A.

Edelleen raastuvanoikeus on päätöksensä 3 kohdan perusteluina lausunut, että Y oli 6.10.1987 tunnustanut pankille 30.000 markan määräisen velkakirjan, jonka olivat 7.10.1987 omavelkaisina takaajina allekirjoittaneet A ja V.

Katsoen, että oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 12 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset jutun ratkaisemiselle yksipuolisella tuomiolla olivat olleet olemassa muun muassa A:n osalta, raastuvanoikeus on julistanut seuraavan tuomiolauselman.

1 kohdassa X, Y, Z, W, V ja A on velvoitettu heti yhteisvastuullisesti suorittamaan pankille velan maksamatta oleva määrä 118.640,83 markkaa 11,5 prosentin korkoineen 16.3.1988-15.11.1989 väliseltä ajalta sekä 16 prosentin korkoineen 16.11.1989 lukien.

3 kohdassa Y, A ja V on velvoitettu heti yhteisvastuullisesti suorittamaan pankille velan maksamatta oleva määrä 23.397,76 markkaa 12,5 prosentin korkoineen 11.5.1988-10.11.1989 väliseltä ajalta sekä 18 prosentin korkoineen 11.11.1989 lukien.

Vielä X, Y, Z, W, V ja A on velvoitettu yhteisvastuullisesti korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut 7.449 markalla 16 prosentin korkoineen 7.3.1990 lukien.

 Vaatimukset Rovaniemen hovioikeudessa

A, jolle yksipuolinen tuomio oli annettu tiedoksi 15.6.1990, on hovioikeuteen 14.8.1990 saapuneessa kantelukirjelmässään esittänyt, ettei häntä ollut haastettu vastaamaan pankin kanteeseen. Hän ei myöskään ollut ollut edustettuna kannetta raastuvanoikeudessa käsiteltäessä. Sen vuoksi hän on vaatinut, että raastuvanoikeuden ratkaisu poistetaan hänen osaltaan.

 Hovioikeuden päätös 15.11.1990

Hovioikeus on lausunut, että pankki oli 7.12.1989 ottanut yhteisen kirjallisen haasteen X:ää, Y:tä ja Z:aa sekä W:tä ja A:ta vastaan. Haastetta ei ollut annettu tiedoksi A:lle. Jutun ensikäsittelyssä 10.1.1990 pankki oli pyytänyt jutun käsittelyn lykkäämistä voidakseen ottaa haasteen V:tä vastaan. Raastuvanoikeus oli lykännyt jutun jatkokäsittelyyn 7.3.1990.

Otettuaan haasteen V:tä vastaan ja toimitettuaan sen hänelle tiedoksi pankki oli 5.2.1990 toimittanut A:lle tiedoksi otteen raastuvanoikeuden ensikäsittelyn pöytäkirjasta, johon oli sisältynyt muun muassa alkuperäinen haastehakemus ja jutun ensikäsittelyyn annettu haaste sekä raastuvanoikeuden välipäätös. Jatkokäsittelyssä 7.3.1990, jossa A ei ollut ollut edustettuna, raastuvanoikeus oli pankin vaatimuksesta ratkaissut jutun A:n osalta yksipuolisella tuomiolla.

Hovioikeus on katsonut, että pankki oli kerrotuin tavoin menettelemällä toimittanut 7.12.1989 ottamansa haasteen laillisin tavoin A:lle tiedoksi. Raastuvanoikeus ei siten ollut menetellyt virheellisesti ottaessaan jatkokäsittelyssä jutun A:n osalta tutkittavakseen ja ratkaistessaan sen yksipuolisella tuomiolla. Sen vuoksi hovioikeus on hylännyt kantelun.

 MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 14.3.1991. Valituksessaan hän on toistanut hovioikeudessa esittämänsä vaatimuksen.

Pankki ei ole antanut pyydettyä vastausta.

 KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 3.12.1991 Perustelut

A oli jutussa annetussa haasteessa kutsuttu vastaamaan raastuvanoikeuden 10.1.1990 pidettävään istuntoon. Kun A on ollut poissa raastuvanoikeuden istunnosta eikä ole esitetty selvitystä siitä, että haaste oli annettu hänelle tiedoksi, juttu ei ollut tullut vireille häntä vastaan. Raastuvanoikeuden, joka oli lykännyt jutun toisen henkilön haastattamiseksi juttuun, ei olisi pitänyt lykätä juttua A:n osalta vaan jättää se tutkimatta.

Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan sen, joka tahtoo toista vastaan tehdä kanteen riita-asiassa, tulee haastattaa hänet oikeuteen. Saman luvun 2, 3 ja 4 §:ssä säädetään haasteen pyytämisestä ja sen sisällöstä. Jutun aikaisemman käsittelyn pöytäkirjan antaminen tiedoksi hovioikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin ei täytä haastattamiselle asetettuja vaatimuksia.

Raastuvanoikeuden yksipuolinen tuomio A:n osalta on siten oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 2 kohdassa tarkoitetun tuomiovirheen perusteella poistettava.

 Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Raastuvanoikeuden yksipuolinen tuomio poistetaan A:n osalta ja hänet vapautetaan siinä asetetusta maksuvelvollisuudesta sekä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Ketola, Tulenheimo-Takki ja Taipale sekä ylimääräinen oikeusneuvos Heikonen