Lääninveroviraston B:tä vastaan ajama kanne on tarkoittanut A:n ja B:n 2.1.1987 tekemien kiinteistönkauppojen julistamista mitättömiksi avioliittolain 45 §:n 1 momentin nojalla aviopuolisoiden välisinä kiellettyinä lahjoina. Tämän sisältöisen vaatimuksen menestyminen, mikä riippuu osaksi näytöstä ja osaksi arvioinnista, merkitsee päätetyn oikeustoimen toteamista vaikutuksettomaksi. Tästä seuraa muun muassa, kun oikeustoimi koskee kiinteistön luovutusta, että kiinteistö palautuu luovuttajalle ja että hän puolestaan menettää oikeutensa kiinteistöstä ehkä sovittuun vastikkeeseen. Huomioon ottaen nämä luovuttajankin oikeusasemaan ratkaisevasti vaikuttavat seikat tällainen puolisoiden lahjakieltoon perustuva mitättömyyskanne on ajettava ei ainoastaan omaisuuden luovutuksensaajaa vaan myös sen luovuttajaa vastaan.

Kannetta ei kuitenkaan ole nostettu kiinteistönkaupoissa luovuttajana ollutta A:ta vastaan. Näin ollen alempien oikeuksien ei olisi pitänyt ottaa lääninveroviraston kannetta tutkittavaksi.