Forssan Seudun Osuuspankki on A:lle 5.4.1988 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla kanteenaan lausunut, että osuuspankki oli 18.12.1985 antanut Starckjohann-Telko Oy:lle Vee Tee Ilma Oy:n puolesta sitoumuksen, jossa se oli myyjän Vee Tee Ilma Oy:n ja ostajan Starckjohann-Telko Oy:n välillä 29.6.1984 solmittuun rakennusurakkaa koskeneeseen sopimukseen tutustuttuaan sitoutunut vaadittaessa ja ostajan ensimmäisen kirjallisen vaatimuksen saatuaan ehdoitta ja heti ilman suoritetun maksun peruutusoikeutta ja myyjän suostumuksesta täysin riippumatta maksamaan sanotun sopimuksen ehtojen täyttämisen vakuutena ostajalle enintään 285.000 markkaa. Kysymys oli ollut niin sanotusta on first demand -tyyppisestä takauksesta. Vee Tee Ilma Oy oli 19.12.1985 osuuspankille antamassaan taattavan vastasitoumuksessa sitoutunut viipymättä korvaamaan pankille kaiken sen, minkä pankki edellä mainitun sitoumuksen nojalla oli suorittanut tai harkinnut olevansa velvollinen suorittamaan pääoman, koron ja kulujen muodossa sekä maksamaan pankin suorittamalle kokonaisrahamäärälle korkoa seitsemän prosenttiyksikköä vuodessa yli Suomen Pankin kulloinkin vahvistaman peruskoron, kuitenkin vähintään 16 prosenttia vuodessa.

A ja hänen puolisonsa olivat 29.11.1984 luovuttaneet osuuspankille vakuudeksi kaikista sitoumuksista ja velvoitteista, joissa he tai Vee Tee Ilma Oy olivat tai vastedes tulivat olemaan, kolme A:n ja hänen puolisonsa 29.11.1984 tunnustamaa haltijavelkakirjaa, kukin määrältään 100.000 markkaa, joiden pääoman ja 16 prosentin koron maksamisen vakuudeksi oli 10.12.1984 vahvistettu kiinnitys A:n omistamaan Vehmas nimiseen tilaan RN:o 1:67, Tammelan kunnan Kaukjärven kylässä.

Vee Tee Ilma Oy:n jouduttua 23.3.1987 konkurssiin osuuspankki oli 3.7.1987 suorittanut alussa mainitun sitoumuksen nojalla Starckjohann-Telko Oy:lle tämän vaatimat 285.000 markkaa, mikä määrä oli koostunut StarckjohannTelko Oy:n 15.4.1987 päivätystä laskusta määrältään 72.940 markkaa ja 26.5.1987 päivätystä laskusta määrältään 212.060 markkaa.

Sen vuoksi osuuspankki on vaatinut, että A velvoitetaan mainitun yleispanttaussitoumuksen nojalla suorittamaan sille edellä mainitun kiinteistön arvosta 285.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 3.7.1987 lukien.

Kihlakunnanoikeus on A:n vastustettua kannetta todennut, että puheena oleva on first demand -tyyppinen rakennuttajalle edullinen takaus oli ollut osapuolten vapaasti valittavissa. Se ei ollut niin poikkeuksellinen takausmuoto rakennusurakassa, ettei sen nojalla voitaisi kohdistaa takautumisvaatimuksia velalliseen tai tämän vastuista yleispanttaussitoumuksen antaneeseen henkilöön.

Kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A:n Vee Tee Ilma Oy:n vastuista osuuspankille antama yleispanttaussitoumus, joka oli annettu pankille vakuudeksi ainakin Vee Tee Ilma Oy:n Neuvostoliittoon suuntautuneesta urakoinnista aiheutuville vastuille, ei olisi ollut tarkoitettu vakuudeksi mainitulle taattavan vastasitoumukselle.

Kihlakunnanoikeus on edelleen todennut, että käsillä oli kaksi päävelkasuhdetta: urakkasopimukseen perustuva urakoitsijan vastuu ja taattavan vastasitoumus. Toisessa oli ollut velkojana Starckjohann-Telko Oy, velallisena Vee Tee Ilma Oy ja takaajana osuuspankki. Toisessa päävelassa oli velkojana ollut vastasitoumuksen antaneen velallisen Vee Tee Ilma Oy:n puolesta suorituksen tehnyt osuuspankki, jolle A oli pantannut omaisuuttaan Vee Tee Ilma Oy:n vastuiden vakuudeksi. Päävelat olivat sillä tavoin sidoksissa toisiinsa, että ensinmainittu velkasuhde määritti myös viimemainitun velan suuruuden. Voidakseen periä tekemänsä suorituksen A:lta osuuspankin tuli osoittaa, että se oli itse tehnyt suorituksensa Starckjohann-Telko Oy:lle 18.12.1985 annetun takauksen velvoittamana. Pankin tuli siten osoittaa, että Starckjohann-Telko Oy oli asianmukaisesti vaatinut takauksen perusteella suoritusta takauksen voimassaoloaikana, joka päättyi kaksi kuukautta 29.6.1984 solmitussa urakkasopimuksessa tarkoitetun takuuajan päättymisen jälkeen. Vee Tee Ilma Oy:n suorittama työ oli hyväksytty takuukäyttöön 25.2.1986 ja takuuaika oli päättynyt urakkasopimuksen nojalla 12 kuukauden kuluttua siitä eli 25.2.1987. Urakkasopimuksen mukaan takuu kuitenkin jatkui takuuaikana havaittujen virheiden ja puutteiden osalta korjauspäivästä lukien.

Ainakin 15.4.1987 päivätty 72.940 markan määräinen vaatimus oli esitetty kahden kuukauden kuluessa vuositakuuajan päättymisestä eli osuuspankin takaussitoumuksen voimassaoloaikana.

Takuutarkastuksessa 16.3.1987 oli todettu takuuaikana korjatun Vee Tee Ilma Oy:n urakkaan kuuluneet kuumavesiboilerin kiertopumppu elokuussa 1986, kylmäkone helmikuussa 1987, ilmastointijärjestelmän tuuletin syyskuussa 1986 ja toinen tuuletin elokuussa 1986. Näiden korjausten osalta takuuaika oli päättynyt, kuumavesiboilerin ja ensinmainitun tuulettimen osalta elokuussa 1987, toisen tuulettimen osalta syyskuussa 1987 ja kylmäkoneen osalta helmikuussa 1988. Tarkastuksessa oli sovittu, että kiertovesihuollon kylmäkone vaihdettiin uuteen huhtikuuhun, oikeastaan huhtikuun loppuun 1987 mennessä. StarckjohannTelko Oy:n 15.4.1987 päivätystä laskusta ei käynyt ilmi, koskiko se mainittuja korjaustöitä.

Starckjohann-Telko Oy:n 26.5.1987 päivätty 212.060 markan määräinen yksilöimätön vaatimus oli esitetty yli kaksi kuukautta säännönmukaisen 25.2.1987 päättyneen takuuajan jälkeen. Osuuspankin olisi ennen tämän erän maksua tullut varmistua siitä, että vaatimus tarkoitti töitä, joiden takuuajan päättymisestä oli kulunut vähemmän kuin kaksi kuukautta. 26.5.1987 päivätystä laskusta ei voinut päätellä, mitä töitä se koski, eikä pankki myöskään muutoin ollut selvittänyt, että kysymys oli ollut takaussitoumuksen voimassaoloaikana pankille tehdyistä vaatimuksista. Kihlakunnanoikeudelle ei ollut myöskään selvitetty, miltä osin 16.3.1987 pidetyssä takuutarkastuksessa havaittujen puutteiden korjaamisesta aiheutuneet kustannukset sisältyivät 26.5.1987 päivättyyn laskuun.

Starckjohann-Telko Oy oli 3.12.1986 päivätyllä kirjeellään vaatinut osuuspankkia joko jatkamaan 18.12.1985 antamaansa takausta tai lunastamaan sen kokonaisuudessaan. Mainittua takuuajan kuluessa esitettyä vaatimusta ei ollut lainkaan yksilöity eikä se ollut näin pätevällä tavalla voinut keskeyttää takuuajan kulumista ja velvoittaa pankkia suoritukseen. Myös on first demand -takauksessa oli velkojan esitettävä vaatimuksensa siten yksilöitynä, että takaaja ja velallinen voivat päätellä vaatimuksen kohdistuvan oikeisiin velvoitteisiin ja olevan määrältään oikea. 26.5.1987 päivätyssä laskussa ei StarckjohannTelko Oy ollut yksilöinyt vaatimustaan lainkaan, minkä vuoksi pankin olisi tullut pidättäytyä suorituksesta siksi, kunnes Starckjohann-Telko Oy olisi yksilöinyt vaatimuksensa ja selvittänyt sen kuuluvan pankin takaussitoumuksen piiriin. Mainitun takaussitoumuksen perusteella esitettävän vaatimuksen yksilöintitarkkuus kävi ilmi Starckjohann-Telko Oy:n 15.4.1987 päivätystä laskusta ja pankin Starckjohann-Telko Oy:lle 1.6.1987 osoittamasta kirjeestä, jolla pankki oli edellyttänyt 26.5.1987 päivättyyn laskuun mainitunkaltaista yksilöintiä. Kihlakunnanoikeudelle ei ollut selvitetty, että Starckjohann-Telko Oy olisi yksilöinyt 26.5.1987 päivätyn laskun pankin edellyttämällä tavalla. Vaatimusten riittävä yksilöinti oli edellytys sille, että pankki oli voinut Vee Tee Ilma Oy:n ja A:n etuja loukkaamatta ja näitä sitovasti tehdä suoritukset Starckjohann-Telko Oy:lle. On first demand -takaus ei oikeuttanut velkojaa vaatimaan suoritusta ennen urakoitsijan vastuulla olevien virheiden määrän selvittämistä ja vaatimusten oli myös perustuttava todellisiin velkojalle aiheutuneisiin kustannuksiin. Pankin olisi pankkitoimintaa harjoittavana yhteisönä tullut huolellisesti selvittää Starckjohann-Telko Oy:n vaatimusten oikeellisuus ennen kuin pankki suoritti yhtiölle tämän vaatiman takauksen enimmäismäärän.

Tämän perusteella kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että osuuspankilla olisi antamansa takaussitoumuksen perusteella ollut velvollisuus suorittaa Starckjohann-Telko Oy:lle tämän vaatimaa 212.060 markan suuruista laskua. Pankilla ei siten ollut myöskään oikeutta esittää mainittua määrää koskevia vaatimuksia taattavan vastasitoumuksen antanutta Vee Tee Ilma Oy:tä tai sen vastuista pantin antanutta A:ta kohtaan.

Toisaalta Forssan Seudun Osuuspankki oli esitetyn selvityksen mukaan suorittanut Starckjohann-Telko Oy:lle 72.940 markkaa takaussitoumuksen velvoittamana ja oli oikeutettu vaatimaan tätä määrää Vee Tee Ilma Oy:ltä ja A:lta.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on, hyläten kanteen enemmälti, velvoittanut A:n suorittamaan osuuspankille kanteessa mainitun tilan arvosta 72.940 markkaa 16 prosentin korkoineen 3.7.1987 lukien. Jutun laadun vuoksi pankki sai pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi asianosaiset olivat valittamalla saattaneet jutun, on katsonut, että takaajalla oli selonottovelvollisuus takauksen voimassaoloajasta myös niin sanotussa on first demand -takauksessa. Asiakirjoista ilmenevän yleisen takuuajan, jonka voimassaoloon takauksen voimassaolo oli sidottu, umpeuduttua Starckjohann-Telko Oy oli lähettänyt osuuspankille 212.060 markan suuruisen väitettyyn voimassaolevaan takausvastuuseen perustuvan vaatimuksen. StarckjohannTelko Oy ei ollut pankin vaatimuksesta huolimatta kyennyt selvittämään takuuajan voimassaoloa.

Näillä ja kihlakunnanoikeuden muutoin mainitsemilla perusteilla hovioikeus on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen voimaan.