Kihlakunnanoikeus on A:n konkurssipesän B:n holhoojille A:lle sekä C:lle 9.6.1989 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla ajamasta kanteesta lausunut selvitetyksi, että A:n isän D:n kuoltua 29.4.1988 A oli 9.6.1988 päivätyllä asiakirjalla luopunut osuudestaan isänsä jäämistöön kuuluvaan kiinteään ja irtaimeen omaisuuteen tyttärensä B:n hyväksi. Luopumisilmoitus oli samana päivänä annettu tiedoksi D:n kuolinpesän osakkaalle ja samalla sen hoitajana toimineelle E:lle. A oli sittemmin velkojan 7.10.1988 tekemästä hakemuksesta asetettu konkurssiin, jossa oli toimitettu saamisten valvonta 16.3.1989.

Jos A olisi luopunut perinnöstä perittävän kuolinhetkellä 29.4.1988, perintöön oikeutettuja toissijaisia perillisiä olisivat olleet sekä B että A:n toinen tytär 8.9.1988 syntynyt F, joka oli katsottava siitetyksi ennen perittävän kuolinhetkeä. Sen vuoksi mainittua vain B:n hyväksi tapahtunutta perinnöstä luopumista oli todellisuudessa pidettävä perintöön ryhtymisenä ja vastikkeettomana perintöosuuden luovutuksena. Luovutus oli konkurssisäännön 46 §:n b kohdassa tarkoitettu lahja, josta D:n kuolinpesän säästön määrä huomioon ottaen oli A:n velkojille aiheutunut tuntuva vahinko.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on lausuen, että A ja C B:n holhoojina olivat 9.6.1988 tapahtuneen luovutuksen muoto huomioon ottaen oikeutettuja edustamaan holhottiaan oikeudenkäynnissä, julistanut A:n perintöosuuden luovutuksen peräytyneeksi hänen konkurssipesäänsä.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A sekä C holhoojantoimessaan olivat saattaneet jutun, on jättänyt sen kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.