X Ky on A:lle 7.10.1989 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että se oli 27.11.1987 ja 27.5.1988 välisenä aikana toimittanut B:n tilauksesta rehuja, rehun säilöntäaineita, tarvikkeita, lannoitteita ja siemenviljaa A:n ja B:n puolisoiden yhteisessä omistuksessa olleelle maatilalle. Aineista ja tarvikkeista koitunut hyöty oli tullut molempien yhteisomistajien hyväksi. A oli 5.10.1987 lähtenyt opiskelemaan Tampereelle ja valtuuttanut miehensä hoitamaan yhteistä maatilaa, joka oli 2.8.1988 tehdyn osituksen mukaan tullut kokonaisuudessaan A:n omistukseen. Sen vuoksi kommandiittiyhtiö on vaatinut, että A velvoitettaisiin suorittamaan sille 36.057,85 markkaa 16 prosentin korkoineen 21.10.1988 lukien sekä korvaamaan kommandiittiyhtiön oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen.

A on kiistänyt kanteen ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. A on lausunut, että hän oli muuttanut pois tilalta puolisoiden riitautumisen vuoksi. Hän ei voinut joutua vastuuseen sillä perusteella, että tavarantoimituksista olisi ollut hänelle hyötyä. Hän ei ollut valtuuttanut B:tä hoitamaan maatilaa eikä hyväksynyt tehtyjä hankintoja. Hän ei ollut osituksessa ottanut vastatakseen tavarantoimituksista johtuneesta velasta, josta hän ei ollut ollut ennen ositusta edes tietoinen.

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että kommandiittiyhtiö oli toimittanut kanteessa mainittuja tarvikkeita B:n tilauksesta maatilalle, joka oli ollut B:n ja A:n yhteisomistuksessa. A:n ja B:n puolisot oli tuomittu avioeroon. Tilat olivat osituksessa tulleet A:n omistukseen. A oli osituksessa ottanut vastatakseen tiloihin kohdistuneista veroista ja muista julkisoikeudellisista maksuista sekä tiloihin kiinnitetyistä veloista. Osituksessa ei ollut lainkaan käsitelty kysymyksessä olevaa velkaa. Osituskirjan laatija oikeusavustaja Y on kertonut B:n osituksessa edellyttäneen, että A saa tilat varoineen ja velkoineen. A oli vaatinut 400.000 markkaa siinä tapauksessa, että tilat olisivat tulleet B:lle.

A:n ilmoituksen mukaan B oli ennen puolisoiden välien rikkoutumistakin vastannut tilan hankinnoista. Vaikka puheena olleet hankinnat oli suoritettu silloin, kun A oli asunut välien rikkoutumisen vuoksi muualla, kommandiittiyhtiö ei ollut tiennyt tästä.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut A:n suorittamaan kommandiittiyhtiölle 36.057,85 markkaa 16 prosentin korkoineen 21.10.1988 lukien sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 4.200 markkaa 16 prosentin korkoineen 2.11.1989 lukien.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli valittamalla saattanut jutun, on lisäperusteluinaan kihlakunnanoikeuden päätökseen lausunut, että mainitusta päätöksestä ilmenevien tilalle toimitettujen hankintojen aikaan A oli ollut opiskelemassa toisella paikkakunnalla ja B oli yksin hoitanut yhteistä maatilaa. B oli hoitaessaan maatilaan kuuluvia asioita toiminut aviopuolisoiden yhteiseen lukuun. Näin ollen B:n edellä mainitut hankinnat sitoivat myös A:ta ja tämä vastasi kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitusta velasta kommandiittiyhtiölle.

Sen vuoksi hovioikeus on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. A on velvoitettu korvaamaan kommandiittiyhtiön vastauskulut hovioikeudessa 900 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.