Virallisen syyttäjän pahoinpitelystä ja A:n asianomistajana törkeästä pahoinpitelystä B:tä vastaan ajamista syytteistä kihlakunnanoikeus on asiassa kuultujen todistajien kertomuksiin ja A:sta esitettyyn lääkärinlausuntoon perustuen katsonut selvitetyksi, että B oli 23.7.1988 Virroilla julkisen huvipaikan pihamaalla lyömällä ja potkaisemalla tahallaan aiheuttanut A:lle pernan repeämisen ja useita kylkiluun murtumia niin, että perna oli jouduttu poistamaan. Rintakehän vammat olivat lisäksi aiheuttaneet äänihermotulehduksen.

Tämän vuoksi ja kun A:lle oli aiheutunut hengenvaara ja pahoinpitelyä huomioon ottaen siihen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan oli pidettävä törkeänä, kihlakunnanoikeus on rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla tuominnut B:n törkeästä pahoinpitelystä 7 kuukaudeksi vankeuteen ja yhdistänyt sanotun rangaistuksen ja Alavuden kihlakunnanoikeuden 7.2.1989 B:lle törkeästä rattijuopumuksesta tuomitseman 2 kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen, jonka koetusaika oli määrätty päättymään 31.12.1990, 7 kuukauden 20 päivän ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi, jonka koetusaika päättyi 31.3.1991, ja maksamaan Alavuden kihlakunnanoikeuden määräämän 30 päiväsakkoa vastaavan 1.440 markan oheissakon. Lisäksi B on velvoitettu suorittamaan A:lle korvaukseksi sairauskuluista 1.065, kivusta ja särystä 10.000 sekä ansionmenetyksestä kolmen kuukauden työkyvyttömyysajalta 5.000 eli yhteensä 16.065 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.7.1988 lukien ja korvaamaan tämän oikeudenkäyntikulut 9.000 markalla 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien. Vielä B on velvoitettu korvaamaan valtiolle todistelukustannuksia 1.859 markkaa ja kustannukset lääkärintodistuksen hankkimisesta 55 markkaa.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, on pitänyt selvitettynä, että B ja A olivat painineet kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitussa tilaisuudessa. Pelkästään A:n ja hänen vaimonsa kertomusten perusteella ei voitu katsoa näytetyksi, että B olisi potkaissut A:ta. Kukaan muista jutussa kuulluista todistajista ei ollut nähnyt B:n potkivan A:ta. A oli tapahtuman jälkeen ollut tanssipaikalla ja vähätellyt välikohtausta. Huvitilaisuuden päätyttyä hän oli yksin pyöräillyt melko vahvassa humalatilassa useita kilometrejä eikä voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että hän olisi satuttanut itsensä pyörämatkalla. Näillä perusteilla hovioikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että B olisi aiheuttanut A:lle kihlakunnanoikeuden päätöksestä ilmenevät vammat, mutta katsonut selvitetyksi, että B oli kuitenkin kovakouraisesti paininut A:n kanssa ja aiheuttanut tälle kipua. Tämän vuoksi hovioikeus on, hyläten syytteen törkeästä pahoinpitelystä ja vapauttaen B:n hänelle siitä tuomitusta rangaistuksesta ja enemmälti korvausten suorittamisesta, tuominnut B:n rikoslain 21 luvun 7 §:n nojalla lievästä pahoinpitelystä 20:een 20 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 400 markkaa sekä velvoittanut hänet korvaamaan A:lle oikeudenkäyntikuluista kihlakunnanoikeudessa 2.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 24.8.1989 lukien ja valtiolle todistelukustannuksista 320 markkaa.