Harjavallan Säästöpankin A:ta ja B:tä sekä Harjavallasta olevaa liikkeenharjoittajaa C:tä vastaan ajamasta kanteesta raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että Harjavallasta oleva Auto C Kommandiittiyhtiö, jonka henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies C oli ollut, oli 12.6.1984 allekirjoitetulla velkakirjalla saanut Keskinäiseltä Eläkevakuutusyhtiö Tapiolalta velaksi 500.000 markkaa velan pääoman erääntyessä kerralla kokonaan 20.5.1985 ja että Auto C Kommandiittiyhtiö oli 12.6.1984 allekirjoitetulla takauksella saanut kyseiselle velalle velan määräisen Harjavallan Säästöpankin pankkitakauksen, jolla pankki oli sitoutunut kommandiittiyhtiön puolesta vakuutusyhtiölle omavelkaiseen takaukseen velkapääoman, sen koron ja lisäkoron sekä perimiskulujen maksamisesta velkakirjaehtojen mukaisesti. Auto C Kommandiittiyhtiö oli puolestaan 8.6.1984 allekirjoitetulla pankkitakauksen vastasitoumuksella sitoutunut vaadittaessa korvaamaan kantajapankille kaiken sen, minkä pankki harkitsi takaussitoumuksensa nojalla olevansa velvollinen suorittamaan, samoinkuin pankin mahdolliset kulut. Se oli myös sitoutunut maksamaan pankin suorittamalle määrälle korkoa enintään 6 prosenttia vuodessa yli pankin kulloinkin voimassa olevan korkeimman talletuskoron, ja edelleen niin kauan kuin takaus oli voimassa ja kunnes takaussitoumus oli palautettu pankille suorittamaan etukäteen jokaiselta alkavalta neljännesvuodelta tai sen osalta takausprovisiota enintään 2 prosenttia vuodessa yli kulloinkin voimassa olevan pankkitariffin vähimmäisprovision.

Mainitun vastasitoumuksen täyttämisestä olivat A ja B 8.6.1984 sitoutuneet omavelkaiseen takaukseen.

Harjavallan Säästöpankki oli velallisen laiminlyötyä 20.5.1985 erääntyneet velanmaksut 21.10.1985 pankkitakauksensa perusteella suorittanut Keskinäiselle Eläkevakuutusyhtiö Tapiolalle kyseisen lainan pääoman 500.000 markkaa, korkoa 58.055,50 markkaa, viivästyskorkoa 36.707,65 markkaa sekä lainan hoitokuluja 75 markkaa eli yhteensä kaikkiaan 594.838,15 markkaa. Mainitun määrän pankki oli korkoineen ja pankkitakausprovisioineen valvonut Auto C Kommandiittiyhtiön konkurssissa, jossa pankin ilmoituksen mukaan ei ollut sen saatavalle kertynyt jako-osuutta.

Vielä raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että kantajapankin korkein voimassa oleva talletuskorko päätöstä julistettaessa oli 7 prosenttia.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on velvoittanut C:n kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisena yhtiömiehenä sekä A:n ja B:n takaajina yhteisvastuullisesti suorittamaan Harjavallan Säästöpankille pankin takauksensa perusteella maksamat 594.838,15 markkaa 13 prosentin vuotuisine korkoineen 21.10.1985 lukien ja 2,5 prosentin vuotuisine pankkitakausprovisioineen ajalta 1.10.1984-21.10.1985. Lisäksi A ja B velvoitettiin yhteisvastuullisesti korvaamaan Harjavallan Säästöpankin oikeudenkäyntikulut 14.410,20 markalla 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöspäivästä lukien siten, että C:n oli osallistuttava niiden korvaamiseen 6.119 markalla.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat valittamalla saattaneet asian, on todennut A:n ja B:n väittäneen, että heidän antamansa takaussitoumus oli tarkoitettu vain väliaikaiseksi vakuudeksi, joka myöhemmin oli tarkoitus korvata reaalivakuuksilla. Väitteen tueksi ei ollut pystytty esittämään kiistatonta näyttöä, mutta väitettä ei ollut myöskään osoitettu vääräksi. C:n kertomus raastuvanoikeudessa tuki A:n ja B:n sanottua väitettä.

A oli syntynyt vuonna 1911 ja B vuonna 1924.

A ja B olivat näyttäneet eläketuloikseen, A vuonna 1984 1.441 markkaa kuukaudessa ja B vuonna 1986 4.511,41 markkaa kuukaudessa. Heillä ei ollut erityistä omaisuutta. Pankin taholta ei ollut väitettykään, että A:n ja B:n selvitys heidän varallisuusasemastaan ei olisi oikea.

Huomioon ottaen A:n ja B:n ikä ja maksukyky pankin olisi pitänyt selvittää takaussitoumuksen merkitys ja mahdolliset seuraamukset heille erityisen huolellisesti. Jutussa esiintulleiden seikkojen perusteella voitiin päätellä, etteivät A ja B olleet täysin ymmärtäneet takaussitoumuksen merkitystä ja sen vaikutusta heidän taloudelliseen asemaansa.

Huomioon ottaen toisaalta pankin asema rahalaitoksena sekä toisaalta A:n ja B:n taloudellinen asema, takaussitoumuksen soveltaminen täysimääräisenä johtaisi A:n ja B:n kohdalla kohtuuttomuuteen. Oikeustoimilain 36 §:n 1 momentin nojalla hovioikeus on sovitellut takaussitoumuksen perusteella maksettavan määrän 100.000 markkaan.

Jutun lopputulos huomioon ottaen kohtuullisena korvauksena oikeudenkäyntikuluista raastuvanoikeudessa A:n ja B:n kohdalla oli pidettävä 2.500 markkaa.

Edellä mainituilla ja muutoin raastuvanoikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla hovioikeus on alentanut A:n ja B:n Harjavallan Säästöpankille takaussitoumuksen perusteella maksettavaksi määrätyn korvauksen 100.000 markkaan raastuvanoikeuden päätöksessä mainittuine korkoineen ja takausprovisioineen sekä alentanut A:n ja B:n Harjavallan Säästöpankille maksettavaksi tuomitun korvauksen oikeudenkäyntikuluista raastuvanoikeuden osalta 2.500 markkaan niin ikään raastuvanoikeuden päätöksessä mainittuine korkoineen. Korvausvelvollisuus oli yhteisvastuullinen C:n kanssa.

Kun raastuvanoikeuden päätöstä oli muutettu A:n ja B:n eduksi, hovioikeus on hylännyt Harjavallan Säästöpankin vaatimuksen saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa.