Finn-Tosh Oy ja Alpine Radiopari Oy ovat A:lle 25.7.1988 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla kertoneet, että vastaajan aviomies B oli oikeuden lainvoimaisella tuomiolla velvoitettu yhteisvastuullisesti erään toisen henkilön kanssa suorittamaan vahingonkorvauksena Finn-Tosh Oy:lle 373.095 markkaa ja Alpine Radiopari Oy:lle 297.643,82 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen 10.12.1985 lukien, sekä korvaamaan yhtiöiden oikeudenkäyntikulut 6.000 markalla.

Mainittujen saatavien suorittamiseksi oli 10.7.1986 ulosmitattu B:lle kuuluneet puolet vuokraoikeudesta Kokkolan kaupungin 59. kaupunginosan 6. korttelin tonttiin nro 16 ja puolet omistusoikeudesta tontilla olevaan rakennukseen. Sanotut osuudet oli 26.5.1988 toimitetussa julkisessa pakkohuutokaupassa myyty vuokraoikeuden ja rakennuksen aikaisemmin jo puoliksi omistaneelle A:lle 220.500 markan kauppahinnasta.

Pakkohuutokaupassa Kokkolan kaupunginhallitus ja Suomen Yhdyspankki Oy olivat valvoneet, ensin mainittu 36.227,80 ja pankkiyhtiö 104.078,66 markkaa mainittuun vuokraoikeuteen ja rakennukseen kokonaisuudessaan vahvistettujen velkakirjakiinnitysten tuottamalla etuoikeudella rahassa maksettaviksi. Kaupungin saatava perustui A ja B:n puolisoiden yhteiseen asunto- ja peruskorjauslainaan. Pankkiyhtiön saatava perustui pääosin yksin A:n nimissä olleisiin käärevelkakirjalainoihin.

Kaupungin ja pankkiyhtiön mainitut saatavat oli maksettu kokonaisuudessaan pakkohuutokaupassa B:n omaisuudesta saadusta kauppahinnasta ja kaikki saatavien maksamisen vakuudeksi vahvistetut kiinnitykset oli kuoletettu. Tämän seurauksena A oli saanut 70.153,20 markan määräisen perusteettoman edun, minkä lisäksi kysymyksessä oli puolisoiden välinen kielletty lahja. Mainittu etu oli saatu kantajayhtiöiden kustannuksella.

Edellä esitetyn perusteella Finn Tosh Oy myötäpuolineen on vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan kantajayhtiöille perusteettoman edun palautuksena 70.153,20 markkaa 16 prosentin korkoineen 26.5.1988 alkaen sekä korvaamaan yhtiöiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Oikeudenkäynnin aikana Finn Tosh Oy myötäpuolineen on todennut, että kaikkia kiinnityksiä ei ollut kuoletettu, vaan A oli maksanut osan pakkohuutokauppahinnasta rahana ja osan ottamalla kiinnitettyjä saatavia vastatakseen. Tällä seikalla ei kuitenkaan ollut merkitystä, koska pakkohuutokauppahinnalla oli joka tapauksessa maksettu A:n velkoja 70.153,20 markan edestä.

A:n kiistettyä kanteen raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että Kokkolan kaupunginvoudin 26.5.1988 toimittamassa pakkohuutokaupassa oli myyty B:n osuus eli puolet vuokraoikeudesta Kokkolan kaupungin 59 kaupunginosan 6. korttelin tonttiin numero 16 sekä omistusoikeudesta tontilla olevaan rakennukseen. Omaisuus oli ulosmitattu 10.7.1986 FinnTosh Oy:n ja Alpine Radiopari Oy:n B:ltä olevista saatavista. Huutokaupassa B:n puoliso, A oli ostanut mainitun omaisuuden 220.500 markan kauppahinnasta, minkä Finn-Tosh Oy:n ja Alpine Radiopari Oy:n paikalla ollut edustaja oli hyväksynyt. Huutokaupassa olivat valvoneet Suomen Yhdyspankki Oy ja Kokkolan kaupunki kantajien saatavia paremmalla etuoikeudella olleita kiinnitettyjä saataviaan, Suomen Yhdyspankki Oy 104.078,66 markkaa ja kaupunki 36.227,80 markkaa.

Finn-Tosh Oy ja Alpine Radiopari Oy olivat väittäneet, että kaikki edellä mainittujen Yhdyspankin ja Kokkolan kaupungin saatavien vakuudeksi annetut kiinnitykset oli kuoletettu ja että A oli siten saanut perusteetonta etua hyväkseen näistä kiinnitetyistä veloista puolet eli 70.153,20 markkaa. Lisäksi kantajat olivat väittäneet, että kyseessä oli ollut puolisoiden välinen kielletty lahja. Näillä perusteilla kantajat olivat vaatineet vastaajalta mainittua määrää 16 prosentin korkoineen 26.5.1988 lukien sekä lisäksi oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

A oli kiistänyt kanteen ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen. Vastaaja oli todennut, että kantajien edustaja oli huutokauppatilaisuudessa hyväksynyt tehdyn tarjouksen ja kauppa oli lainvoimainen. Vastaaja ei ollut mitenkään voinut vaikuttaa kaupunginvoudin toimenpiteisiin asiassa. Mainittuja kiinnityksiä ei suinkaan ollut kokonaan kuoletettu, vaan ainoastaan siltä osin, kun ne rasittivat B:n osuutta omaisuudesta. Näin ollen vastaaja ei ollut saanut perusteetonta etua eikä myöskään puolisoiden välistä lahjaa, koska kysymys oli viranomaisen suorittamasta toimituksesta eikä puolisoiden keskeisestä oikeustoimesta.

Raastuvanoikeus on todennut, että kaupunginvouti oli huutokauppaan liittyvässä velkojainluettelossa hyväksynyt Suomen Yhdyspankki Oy:n valvonnasta ainoastaan 103.919,38 markkaa. Kokkolan kaupunki oli valvonut huutokaupassa saatavaansa velkojainluettelon mukaan 36.227,80 markkaa, mistä pääoman osuus on ollut 35.810 markkaa. Oikeudelle esitetyn rasitustodistuksen mukaan olivat Suomen Yhdyspankki Oy:n saatavien vakuutena olleet kaksi 17.12.1986 kiinnitettyä velkakirjaa jääneet rasittamaan koko kyseistä vuokraoikeutta ja omistusoikeutta tontilla oleviin rakennuksiin, velkakirja numero 1 50.000 markan ja velkakirja numero 2 jäännöspääoman 32.919,38 markan määräisinä sekä Kokkolan kaupungille 26.10.1979 vakuudeksi kiinnitetty velkakirja jäännöspääoman 35.810 markan suuruisena.

Raastuvanoikeus on katsonut, että A, joka oli jo aikaisemmin omistanut puolet mainitusta omaisuudesta, oli kylläkin saanut lukea hyväkseen rahasssa maksettavassa kauppahinnasta alennusta myös siltä osin, kuin kauppahinnasta oli vähennetty voimaanjätetyt yllätarkoitetut kiinnitykset siltäkin osin, kuin ne olivat sellaisten lainojen vakuutena, joista A vastasi jo ennen huutokauppaa. Koska kyseiset kiinnitykset olivat kuitenkin jääneet edelleen rasittamaan koko omaisuutta, ei A ollut näistä kiinnitetyistä veloistaan vapautunut. Tällä perusteella ja lisäksi Korkeimman oikeuden tapauksesta KKO 1988:68 ilmenevän oikeusohjeen nojalla raastuvanoikeus on katsonut, ettei A ollut saanut perusteetonta etua hyväkseen. Kysymyksessä ei ollut myöskään puolisoiden väliseksi oikeustoimeksi katsottava lahja, koska omaisuus oli siirtynyt viranomaisen toimittamalla pakkohuutokaupalla.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut Finn-Tosh Oy:n ja Alpine Radiopari Oy:n yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 6.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 3.11.1988 lukien.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Finn-Tosh Oy ja Alpine Radiopari Oy ovat saattaneet jutun, on tehnyt seuraavan ratkaisun:

Perustelut

Kuten raastuvanoikeuden päätöksestä ilmenee, Finn-Tosh Oy:n ja Alpine Radiopari Oy:n saatavista on 10.7.1986 ulosmitattu B:n osuus eli puolet hänen ja hänen vaimonsa A:n vuokraoikeudesta Kokkolassa sijaitsevaan tonttiin ja siinä olevasta talosta. Yhtiöiden saatavia paremmalla etuoikeudella on julkista pakkohuutokauppaa varten laadittuun velkojainluetteloon hyväksytty vuokraoikeuteen ja tonttiin 17.12.1976 ja 26.10.1979 vahvistettujen kiinnitysten perusteella Suomen Yhdyspankki Oy:n ja Kokkolan kaupungin valvomat saatavat 103.919,38 ja 36.227,80 eli yhteensä 140.147,18 markkaa. Ulosmitattu omaisuus on 26.5.1988 toimitetussa pakkohuutokaupassa myyty A:lle 220.500 markan kauppahinnasta, minkä FinnTosh Oy ja Alpine Radiopari Oy ovat hyväksyneet. Mainituista 140.147,18 markan veloista A on ollut vastuussa, paitsi omaisuuden osaomistajana, myös henkilökohtaisesti. Nämä velat peittävän kauppahinnan A on maksanut osaksi rahassa ja osaksi ottamalla vastattavakseen osan kiinnitetyistä, omaisuutta edelleen rasittamaan jääneistä veloista.

Toteutettu maksu- ja vastuujärjestely on perustunut pakkohuutokauppaa koskeviin säännöksiin. A:n sen myötä tässä yhteydessä saama etu ei ole syntynyt Finn-Tosh Oy:n ja Alpine Radiopari Oy:n kustannuksella. Pakkohuutokaupalla tapahtunut luovutus maksuja vastuujärjestelyineen, jonka kohteena ei ole ollut A ja B:n puolisoiden keskinäisiä velkasuhteita, ei myöskään ole loukannut avioliittolain aviopuolisoita koskevaa lahjoituskieltoa.

Tuomiolauselma

Raastuvanoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Finn-Tosh Oy ja Alpine Radiopari Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan A:n vastauskulut hovioikeudesta 900 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.