B:n konkurssipesän konkurssihallinto on A:ta vastaan ajetussa kanteessa kertonut, että A ja B, joka oli asetettu 18.12.1986 Eurajoen kihlakunnanoikeudessa konkurssiin, olivat yhdessä omistaneet Metsämäki nimisen tilan RN:o 2:158 Lapin kunnan Alakierin kylässä. B:n omistama osuus eli puolet tilasta oli myyty 3.12.1986 toimitetussa pakkohuutokaupassa 14.1.1987 tehdyllä kauppakirjalla 187.500 markan kauppahinnasta korkeimman tarjouksen tehneelle A:lle. A oli suorittanut kauppahinnasta rahana 57.500 markkaa, mistä kuitenkin oli tilitetty Lapin Osuuspankille tilaan kiinnitettyjen A ja B:n puolisoiden yhteisten velkojen maksuun 54.600 markkaa. Lisäksi A oli ottanut yksin vastatakseen puolisoiden yhteisistä 130.000 markan määräisistä tilaan kiinnitetyistä veloista Lapin Osuuspankille. Näin ollen B oli saanut kauppahinnasta hyväkseen vain 2.900 markkaa. Kun tilaan kiinnitetyt puolisoiden yhteiset velat pankille olivat 174.238 markkaa, mihin määrään oli lisättävä A ja B:n puolisoiden yhteisesti vastattavia korkoja 6.468,30 markkaa, oli kummankin puolison osuus velkojen yhteismäärästä 180.706,30 markasta puolet eli 90.353,15 markkaa. A oli niin ollen saanut kauppahinnan netto-osuuden 184.600 markan ja mainitun 90.353,15 markan erotuksen eli 94.246,85 markan suuruisen perusteettoman edun B:n kustannuksella. Konkurssipesän konkurssihallinto on sen vuoksi vaatinut A:n velvoittamista suorittamaan konkurssipesälle mainitut 94.246,85 markkaa 16 prosentin korkoineen 14.1.1987 lukien sekä korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Euran, oikeastaan Rauman piirin nimismies oli 3.12.1986 toimitetussa pakkohuutokaupassa myynyt B:n osuuden eli puolet Metsämäen tilasta A:lle. B ja A:lla oli ollut yhteisiä tilaan kiinnitettyjä velkoja ja yhdessä vastattavia korkoja kanteessa mainitut 180.706,30 markkaa. Kummankin puolison oli, muun selvityksen puuttuessa, katsottava olevan vastuussa niistä puoliksi. Näin ollen A:n oli katsottava kanteessa selostetulla velkojen järjestelyllä saaneen B:n kustannuksella kanteessa ilmoitetun 94.246,85 markan suuruisen perusteettoman edun. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut A:n suorittamaan konkurssipesälle perusteettomana etuna saamansa 94.246,85 markkaa 16 prosentin korkoineen 14.1.1987 lukien ja korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut 12.295,60 markalla 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöspäivästä lukien.

A on hakenut muutosta kihlakunnanoikeuden päätökseen.

Perustelut

A oli 3.12.1986 Rauman piirin nimismiehen toimittamassa pakkohuutokaupassa ostanut 187.500 markan kauppahinnasta B:n omistaman osuuden A ja B:n yhdessä omistamasta Metsämäen tilasta. A oli suorittanut 130.000 markkaa kauppahinnasta siten, että hän oli ottanut henkilökohtaisesti vastattavakseen tilaa rasittaneet kiinnitykset pääomaltaan yhteensä 130.000 markkaa. Kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen annetun asetuksen 26 §:n mukaan kiinnityksen haltijalla oli valta jättää saamisensa pääoma, mikäli kauppahinta riitti sen suorittamiseen, maksamattomaksi kiinteistöön, jolloin kiinnitys pysyi voimassa ja entinen omistaja vapautui sitoumuksestaan. Ulosottolain 5 luvun 27 §:n mukaan ulosmitatun kiinteistön myymisessä oli sen velan pääoma, jonka kiinnitys oli voimassa paremmalla oikeudella kuin se määrä, jota uloshaettiin, siirtyvä kauppahinnan vähennyksenä ostajan vastattavaksi, ellei kiinnityksen haltija viimeistään huutokauppakeskustelussa vaatinut maksua.

A oli siten sopiessaan kiinnityksen haltijan eli Lapin Osuuspankin kanssa ottavansa henkilökohtaisesti vastattavakseen pääomaltaan 130.000 markan kiinnitetyistä veloista, jolloin hän oli vapautunut maksamasta vastaavaa osaa kauppahinnasta, menetellyt kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen annetun asetuksen 26 §:n mukaisesti. Sama lopputulos olisi ollut ulosottolain 5 luvun 27 §:n nojalla seurausta jo siitäkin, ettei kiinnityksen haltija olisi vaatinut maksua viimeistään huutokauppakeskustelussa. Koska myytyä tilan osaa olivat jääneet rasittamaan kauppahinnan vapautusta vastaavat kiinnitykset, A ei ollut tällä menettelyllä saanut erityistä etua.

Kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen annetun asetuksen 26 §:n 1 momentin nojalla B oli vapautunut sitoumuksistaan A:n otettua ne vastattavakseen. B voi tähän vapautumiseen vedota Lapin Osuuspankin vaatiessa häneltä niitä velkoja, joiden vakuutena myyty kiinteistön osa on. Mikäli A joutuisi maksamaan mainitulle pankille hänen ja B:n yhteisiä sanotunlaisia velkoja, hän ei mainitun säännöksen perusteella voisi vaatia B:ltä tämän osuutta siltä osin kuin velat olivat siirtyneet A:n vastattaviksi. A:n sitoumuksella ottaa velat henkilökohtaisesti vastattavakseen oli siten käytännön merkitystä.

B:n varoista ja veloista hänen konkurssinsa yhteydessä laaditun, 8.1.1987 päivätyn luettelon mukaan B ja A:n yhteiset velat Lapin Osuuspankille olivat olleet pääomaltaan 174.238 markkaa. Lisäksi pesäluetteloon oli merkitty Lapin Osuuspankin korkosaataviksi 6.468,30 markkaa.

Edellä mainitun Metsämäen tilan puoliosuuden pakkohuutokaupassa saadun kauppahinnan jaosta 14.1.1987 laaditun pöytäkirjan mukaan Lapin Osuuspankki oli saanut suorituksen kiinnitettyjen velkakirjojen viimeisten kolmen vuoden koroista. Lapin Osuuspankki ei ollut kuitenkaan valvonut B:n konkurssissa lainkaan pesäluettelossa mainittuja A ja B:n yhteisiä velkakirjavelkoja eikä myöskään korkosaataviaan 6.468,30 markkaa. Valvomatta jättämisen oli muun selvityksen puuttuessa katsottava johtuneen osittain saaduista maksuista ja osittain velkojen siirtymisestä A:n maksettaviksi. A ei ollut pakkohuutokaupassa saanut perusteetonta etua konkurssipesän kustannuksella.

Rauman piirin nimismiehen toimittamasta Metsämäen tilan puoliosuuden pakkohuutokaupasta ja kauppahinnan jaosta ei ollut valitettu.

A oli voittanut jutun hovioikeudessa hävittyään sen kihlakunnanoikeudessa.

Konkurssipesä oli hävinnyt jutun hovioikeudessa.

Tuomiolauselma

Kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan. Kanne hylätään ja A vapautetaan kaikesta maksuvelvollisuudesta jutussa.

A:n vaatimus saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hylätään.

Konkurssipesän vaatimus saada korvausta vastauskuluistaan hylätään.