A, jonka Rovaniemen kihlakunnanoikeus oli 25.4.1988 määrännyt 8.1.1898 syntyneen B:n uskotuksi mieheksi huolehtimaan tämän taloudellisista asioista, on Rovaniemen kaupungin holhouslautakunnassa esittämillään perusteilla katsonut, ettei ollut B:n edun mukaista ottaa vastaan omaisuutta hänen ja hänen 28.12.1987 kuolleen miehensä keskinäisen testamentin nojalla, ja pyytänyt holhouslautakunnalta holhouslain 48 §:n mukaista neuvoa siitä, saattoiko hän uskotun miehen toimessaan kieltäytyä vastaanottamasta testamenttiin perustuvaa oikeutta.

Holhouslautakunta on ratkaisunaan lausunut, että jos uskottu mies luopuisi testamentista menettäisi B testamentin perusteella hänelle tulevat 396.698 markkaa, josta hän tosin joutui maksamaan perintöveroa 35.473,81 markkaa. Lisäksi hänen hoitomaksunsa terveyskeskukselle testamentin johdosta nousisi 10.000 markalla vuodessa. Nämä vähennyksetkin huomioon ottaen B saisi testamentin perusteella huomattavan taloudellisen hyödyn.

Holhouslain 35 §:n mukaan uskottu mies ei saanut lahjoittaa päämiehensä omaisuutta. Oikeuskirjallisuudessa tämän lahjoituskiellon oli katsottu koskevan myös vastikkeettomia jäämistöoikeudellisia disponointeja, joten uskottu mies ei ollut oikeutettu luopumaan perinnöstä päämiehensä puolesta. Uskotulla miehellä ei lahjoituskiellosta johtuen ollut myöskään oikeutta hyväksyä sellaista testamenttia, joka rajoitti hänen päämiehensä oikeutta perintöön. Uskottu mies ei ollut oikeutettu ryhtymään tällaisiin oikeustoimiin, vaikka siihen olisi osoitettavissa järkevä syy.

Holhouslautakunta on katsonut, että hakemuksessa selostettu menettely oli rinnasteinen edellä mainittuihin vastikkeettomiin jäämistöoikeudellisiin disponointeihin.

Näin ollen holhouslautakunta on holhouslain 48 §:n mukaisena lausuntonaan esittänyt, että hakemuksessa tarkoitettu menettely ei holhouslain 33 ja 35 §:n nojalla kuulunut uskotun miehen toimivaltaan, vaikka siihen olisi osoitettavissakin hakemuksessa tarkoitettuja mahdollisesti hyväksyttäviä syitä. A:n ei siten tullut ryhtyä selostamiinsa toimenpiteisiin, vaan hänen tuli ryhtyä asianmukaisiin toimiin testamentin ottamiseksi vastaan päämiehensä B:n puolesta.

Lisäksi holhouslautakunta on ratkaisussaan ilmoittanut, että A:lla oli holhouslain 46 §:n nojalla oikeus saattaa asia kihlakunnanoikeuden tutkittavaksi.

Kihlakunnanoikeus, jonka tutkittavaksi A oli saamansa muutoksenhakuosoituksen mukaisesti saattanut asian, on, kuultuaan holhouslautakuntaa, jättänyt asian holhouslautakunnan ratkaisun varaan.

Hovioikeus, jonne A oli valittamalla saattanut asian, ei ole muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.