Kesoil Oy ja Kaivokadun Autohuolto ja Kahvio Ky olivat yhteistoimintasopimuksella, jonka kommandiittiyhtiö oli allekirjoittanut 19.9.1983 ja Kesoil Oy 27.9.1983, sopineet siitä, että kommandiittiyhtiö itsenäisenä yrittäjänä omaan lukuunsa hoiti Hämeenlinnassa sijaitsevaa Kesoil-huoltoasemaa ja että kommandiittiyhtiön luopuessa huoltoaseman käyttöoikeudesta Kesoil Oy sitoutui, kommandiittiyhtiön niin halutessa, ostamaan kommandiittiyhtiöltä huoltoaseman kaluston, laitteet ja tavaravaraston.

A, B ja C olivat yhdessä kahden muun henkilön kanssa takaussitoumuksessa, jonka C oli päivännyt 13.1.1983 sekä A ja B 9.3.1983, sitoutuneet yhteisvastuullisesti omavelkaiseen takaukseen 200.000 markan määrään asti Kesoil Oy:lle siitä, että kaikki ne tavara- ja muut luotot, jotka Kesoil Oy oli myöntänyt tai vastaisuudessa myönsi kommandiittiyhtiölle, tulivat asianmukaisesti korkoineen takaisin maksetuiksi, sekä siitä, että kommandiittiyhtiö täytti kaikki muutkin maksuvelvollisuudet, mihin se joutui Kesoil Oy:lle antamiensa sitoumusten vuoksi.

Kommandiittiyhtiön lopetettua 1.4.1985 huoltoaseman pidon Kesoil Oy oli ostanut kommandiittiyhtiöltä huoltoaseman kaluston ja varaston samana päivänä pidetyn inventaarion mukaisella yhteensä 159.800,65 markan kauppahinnalla ja myynyt ne ilmoituksensa mukaan samasta hinnasta uudelle jälleenmyyjälle. Mainittuna inventaariopäivänä kommandiittiyhtiössä oli suoritettu ulosmittaus, jossa kommandiittiyhtiön kauppahintasaatava Kesoil Oy:ltä kokonaisuudessaan oli ulosmitattu pääasiassa maksamattomien liikevaihtoverojen ja työnantajan ennakonpidätys- ja sosiaaliturvamaksujen sekä vakuutusmaksujen suorittamiseksi. Kesoil Oy oli 20.5.1985 suorittanut Hämeenlinnan kaupunginvoudille inventaariossa kommandiittiyhtiön hyväksi tulleet 159.800,65 markkaa.

Kesoil Oy on kanteessaan ja sitä kehittäessään vaatinut, että A ja B sekä C velvoitetaan sille suorittamaan takaussitoumuksensa perusteella yhteisvastuullisesti kommandiittiyhtiön ja sen vastuullisen yhtiömiehen sekä kahden muun takaajan kanssa kommandiittiyhtiön polttonesteiden varastoa koskeva tilivelka 24.609,60 markkaa sekä kukin erikseen, kun kaksi takaajaa oli vapautunut takausvastuusta kommandiittiyhtiön muusta 24.345,97 markan tilivelasta, takaajien pääluvun mukainen yksi viidesosa siitä eli 4.869,20 markkaa, molemmat määrät 18 prosentin korkoineen 1.8.1985 lukien. Lisäksi Kesoil Oy on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Kesoil Oy on ilmoittanut, että se oli välttääkseen huoltoaseman kaluston ja tarvikkeiden ulosmittauksen ja huoltoaseman sulkemisen sopinut ulosottomiehen kanssa siitä, että kalustoa ja tarvikkeita ei ulosmitata, vaan Kesoil Oy ostaa ne Kesoil Oy:n ja kommandiittiyhtiön välisen yhteistoimintasopimuksen mukaisesti inventaariossa, minkä jälkeen ulosottomies ulosmittaa kommandiittiyhtiön hyväksi kertyneen saatavan ja Kesoil Oy suorittaa sen ulosottomiehelle. Näin menettelemällä kalustolle ja tarvikkeille oli lisäksi kertynyt parempi hinta kuin pakkotäytäntöönpanossa.

A ja B ovat myöntäneet kanteen sinänsä määrällisesti oikeaksi, mutta kiistäneet sen perusteiltaan selittäen kirjanpidon osoittavan, että Kesoil Oy oli yhteistoimintasopimuksen lopputilityksessä kuitannut kommandiittiyhtiöltä olleen saatavansa, ja velka oli siten tullut suoritetuksi. Siinäkin tapauksessa, että Kesoil Oy ei olisi kuitannut saataviaan, sillä olisi ollut kuittaamiseen lakiin ja yhteistoimintasopimukseen perustuva velvollisuus. Suorittamalla lopputilitykseen perustuvat kommandiittiyhtiön saatavat kaupunginvoudille Kesoil Oy oli omaehtoisesti luopunut kommandiittiyhtiöltä olleista saatavistaan, koska kuittausoikeus olisi ollut Kesoil Oy:n käytettävissä mahdollisten etuoikeutettujen ulosmittausvelkojien saatavien sitä estämättä. Laiminlyömällä kuittausoikeuden käyttämisen Kesoil Oy oli törkeästi laiminlyönyt velkojalle kuuluvan huolenpitovelvollisuuden ja sen seurauksena takaajat olivat vastuusta vapaat.

Varattuaan vielä C:lle tilaisuuden tulla kanteesta kuulluksi raastuvanoikeus on todennut, että velkojan velvollisuus ottaa huomioon takaajien oikeutetut edut ei tarkoittanut sitä, että velkoja olisi velvollinen toimimaan oman etunsa ja velallisen edun vastaisesti. Kun velkojan kuittausmahdollisuuden suhteessa päävelalliseen oli muutoinkin katsottava olevan takaajien kannalta satunnaista eikä takaukseen myöskään ollut sisältynyt ehtoa kuittausvelvollisuudesta, Kesoil Oy ei ollut suorittamalla inventaariossa kommandiittiyhtiön hyväksi tulleet 159.800,65 markkaa ulosottomiehelle rikkonut velvollisuutta ottaa huomioon takaajien oikeutetut edut siten, että se olisi menettänyt oikeutensa takaajia kohtaan.

Sen vuoksi ja kun Kesoil Oy:n oli katsottava vapauttaneen A:n ja B:n sekä C:n kaksi kanssatakaajaa kaikesta takausvastuusta, raastuvanoikeus huomioon ottaen, että kanteessa vaadittuun tilivelkaan oli sisältynyt 31.7.1985 asti laskettua viivästyskorkoa 1.811,50 markkaa, on velvoittanut A:n ja B:n sekä C:n kunkin erikseen yhteisvastuullisesti kommandiittiyhtiön ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen kanssa suorittamaan Kesoil Oy:lle yhden viidesosan kommandiittiyhtiön 48.955,57 markan tilivelasta eli 9.791,11 markkaa ja 18 prosenttia korkoa 7.979,61 markalle 1.8.1985 lukien. Lisäksi raastuvanoikeus on velvoittanut A:n ja B:n sekä C:n yhteisvastuullisesti kommandiittiyhtiön ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen kanssa korvaamaan Kesoil Oy:n oikeudenkäyntikulut 11.000 markalla.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B sekä C olivat saattaneet jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan ja velvoittanut A:n ja B:n sekä C:n yhteisvastuullisesti kommandiittiyhtiön ja sen vastuullisen yhtiömiehen kanssa suorittamaan Kesoil Oy:lle korvaukseksi hovioikeudessa olleista vastauskuluista 700 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.