1990 false

KKO:1990:59

Ks. KKO:1932-I-46

Ulosotonhaltija oli ulosmittauksesta tehdyn valituksen johdosta määrännyt valittajan muun muassa määräajassa antamaan valitusasiakirjat tiedoksi vastapuolille sekä toimittamaan asiakirjat nimismiehelle uhalla, että valitus muuten raukeaa. Ulosotonhaltijalla on ollut ulosottolain 7 luvun 18 ja 19 §:n nojalla oikeus määrätä sanotunlainen uhka. Kun valittajalle asetettu määräaika ei ole ollut liian lyhyt ja kun valittaja oli toimittanut tiedoksi annetut asiakirjat nimismiehelle vasta määräajan jälkeen, valitus katsottiin rauenneeksi.

UL 7 luku 18 § UL 7 luku 19 §

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

A on Hämeen lääninhallitukselle 9.7.1987 saapuneessa kirjoituksessaan selostanut, että Mäntän nimismiespiirin avustava ulosottomies B oli 15.6.1987 ulosmitannut D:ltä yhteensä 74.662,10 markan määräisten verojen ja niiden viivästysseuraamusten perimiseksi kuorma-auton.

A on valituksessaan ilmoittanut, että hän omistaa kyseisen auton, joka ulosmitattaessa ei ollut ollut edes D:n hallinnassa. A oli 5.9.1985 allekirjoitetulla kauppasopimuksella myynyt auton D:lle, joka oli palauttanut sen marraskuussa 1985, väittäen ettei tehty kauppa sitonut häntä. Samalla perusteella oli Loimaan kihlakunnanoikeus 8.10.1986 hylännyt A:n D:tä vastaan auton kauppahinnasta nostaman velkomuskanteen.

Koska auto ei koskaan ollut ollut D:n omaisuutta, A on vaatinut, että ulosmittaus on kumottava. Lisäksi olisi tutkittava, onko avustavan ulosottomiehen menettely ollut riittävän huolellista ja taitavaa.

Lääninhallitus on välipäätöksellään 10.7.1987 määrännyt asiakirjat annettavaksi tiedoksi Turun ja Porin lääninverovirastolle sekä D:lle ynnä toimitettavaksi Mäntän piirin nimismiehelle tämän lausuntoa ja avustavan ulosottomiehen B:n selitystä varten. Nämä toimenpiteet oli määrätty suoritettavaksi kuuden viikon kuluessa välipäätöksen antopäivästä lukien uhalla, että valitus muuten raukeaa.

Samalla lääninhallitus on ulosottolain 9 luvun 9 §:n nojalla määrännyt valituksenalaisen ulosottotoimituksen keskeytettäväksi.

Turun lääninverovirasto on vastineessaan katsonut, että valitus tulisi perusteettomana hylätä.

D ei ole käyttänyt hyväkseen hänelle varattua tilaisuutta kuulluksi tulemiseen.

Avustava ulosottomies B on antanut selityksensä.

Mäntän piirin nimismies C on lausunnossaan todennut, että valittaja oli toimittanut asiakirjat hänelle vasta 28.8.1987 eli asetetun kuuden viikon määräajan jälkeen, joten valitus oli rauennut. D:n omistusoikeus ulosmitattuun esineeseen oli kiistaton, joten valitus oli joka tapauksessa aiheeton.

Nimismies ja A ovat toimittaneet lääninhallitukselle myös lisäselvityksiä.

Hämeen lääninhallituksen päätös 7.1.1988

Perustelut

A oli toimittanut asiakirjat Mäntän piirin nimismiehelle vasta 28.8.1987 eli myöhemmin kuin edellä mainitussa välipäätöksessä mainitun kuuden viikon kuluessa sen antopäivästä 10.7.1987.

Välipäätöksessä asetettu valituksen raukeamisuhka oli siten toteutunut. Asian tultua näin ratkaistuksi, oli täytäntöönpanoa jatkettava ellei siihen ollut muuta estettä.

Sovelletut oikeusohjeet: ulosottolain 7 luvun 18 ja 19 §.

Vaatimukset hovioikeudessa

A on valittanut hovioikeuteen ja toistanut lääninhallituksessa esittämänsä vaatimuksen ulosmittauksen kumoamisesta. Lisäksi A on pyytänyt, että ulosmittauksen täytäntöönpano kiellettäisiin, ja vaatinut, että avustava ulosottomies B ja nimismies C velvoitettaisiin korvaamaan menettelyllään hänelle aiheuttamansa vahinko ja kulut.

Turun hovioikeuden päätös 15.6.1988

Hovioikeus on jättänyt A:n B:tä ja C:tä kohtaan esittämät vaatimukset vasta hovioikeudessa tehtyinä tutkimatta, tutkinut muuten valituksen ja katsonut, ettei ollut syytä muuttaa lääninhallituksen päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 31.8.1988. Valituksessaan A on vaatinut hovioikeuden päätöksen ja kysymyksessä olevan ulosmittauksen kumoamista sekä valtion, nimismies C:n ja avustavan ulosottomiehen B:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa 8.000 markalla.

C, B, D ja Turun lääninverovirasto ovat vastanneet valitukseen. D ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

A on 8.3.1990 toimittanut Korkeimpaan oikeuteen lisäkirjelmän liitteineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 11.5.1990 Perustelut

A:n määräajan jälkeen toimittaman lisäselvityksen huomioon ottamiseen ei ole oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 18 §:ssä tarkoitettua erityistä syytä.

Lääninhallituksella on ollut oikeus ulosottolain 7 luvun 18 ja 19 §:n nojalla määrätä, että valittajan on määräajassa annettava valitusasiakirjat tiedoksi vastapuolille sekä toimitettava alkuperäiset asiakirjat nimismiehelle uhalla, että valitus muuten raukeaa. Määräaika ei myöskään ole ollut liian lyhyt.

Päätöslauselma

A:n määräajan jälkeen toimittama lisäselvitys jätetään huomiotta.

Hovioikeuden päätöstä ei muuteta. A velvoitetaan suorittamaan Turun lääninverovirastolle korvaukseksi vastauksen antamisesta olleista kuluista 200 markkaa 16 prosentin vuotuisine korkoineen tästä päivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Mörä, Lehtonen, Haarmann ja Huopaniemi