Oikeusministeriö on 16.11.1990 päivätyssä kirjeessä pyytänyt Korkeimman oikeuden lausuntoa Algerian kansalaisen A:n luovuttamisesta Sveitsin valaliittoon siellä tuomitun rangaistuksen täytäntöönpanoa varten.

Sveitsin Helsingissä oleva suurlähetystö on 28.6.1990 päivätyssä nootissa pyytänyt, että Suomessa oleskeleva ja täällä vangittu A luovutetaan Sveitsin valaliittoon Nyonin tuomioistuimen päätöksellä 26.9.1989 tuomitun vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten.

A on tuomittu poissaolevana varkaudesta, ammattimaisesta petoksesta ja asiakirjan väärentämisestä 16 kuukauden ehdottomaan kuritushuonerangaistukseen, josta on vähennetty 120 päivän tutkintavakeus, sekä 2.000 Sveitsin frangin sakkorangaistukseen.

Korkein oikeus toteaa, että rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annetun lain (456/70) 17 §:n 1 momentissa tarkoitettuna kansainvälisenä sopimuksena on otettava huomioon Suomen osalta 10.8.1971 ja Sveitsin osalta 20.12.1966 voimaan tullut rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva eurooppalainen yleissopimus (SopS 32/1971). A on kysymyksessä olevasta rikoksestaan tuomittu poissaolevana vapausrangaistukseen. Luovuttamislain 9 §:n 1 momentin mukaan luovuttamisen tulee pohjautua täytäntöönpanokelpoiseen tuomioon, joka perustuu riittävänä pidettävään näyttöön. Lainkohdan 2 momentin mukaan voidaan vieraan valtion kanssa tehdyllä sopimuksella määrätä, että täytäntöönpanokelpoinen tuomio sellaisenaan on sen valtion osalta hyväksyttävä luovuttamisen perustaksi.

Luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen (yleissopimus) 12 artiklan mukaan luovuttamispyynnön tulee perustua täytäntöönpanokelpoiseen tuomioon. Yleissopimuksen toisen lisäpöytäkirjan (SopS 15/1985) 3 artiklan ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (SopS 19/1990) 6 artiklan 3 kappaleen c kohdan määräykset sekä oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 8 §:stä ilmenevä periaate huomioon ottaen voidaan poissaolotuomio kuitenkin hyväksyä luovuttamisen perustaksi vain, jos tuomitulle on varattu tai vielä varataan mahdollisuus puolustautua syytettä vastaan henkilökohtaisesti. Korkein oikeus esittää sen vuoksi lausuntonaan, että A:ta koskevaan luovuttamispyyntöön voidaan suostua, mikäli yleissopimuksen 13 artiklasta ilmenevää menettelyä käyttäen tai muuten saadaan selvitystä siitä, a) että A:ta on kysymyksessä olevan oikeudenkäynnin aikana henkilökohtaisesti kuultu tai b) että hänelle varataan oikeus yleissopimuksen toisen lisäpöytäkirjan 3 artiklan mukaiseen uuteen tuomioistuinkäsittelyyn.

Luovuttamislain 11 §:n 1 momentin säännös huomioon ottaen A:ta ei voida luovuttaa niin kauan kuin hän suorittaa Suomessa tuomittua vapausrangaistusta.