Varatuomari C on Korkeimpaan oikeuteen 3.4.1990 saapuneessa hakemuksessaan kertonut, että Helsingin hovioikeus oli 16.3.1988 antamallaan lainvoiman saaneella tuomiolla nro 1313/87 velvoittanut yhtiö A:n konkurssipesän suorittamaan Rakennusliike B Oy:lle erään asunto-osakeyhtiön koko osakekannan kauppaan perustuvana vahingonkorvauksena 500.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.8.1985 lukien. Hovioikeuden päätös oli perustunut siihen, että yhtiö A oli kiinteistönvälittäjänä ostotoimeksiantoa hoitaessaan laiminlyönyt ennen kaupan päättämistä selvittää, oliko mahdollista rakentaa ullakko asuinkäyttöön, mikä oli ollut kaupan syntymisen olennainen edellytys, ja ilmoittaa ostajalle, ettei sellaista mahdollisuutta ollut.

Yhtiö A:n vastuuvakuutuksen perusteella Keskinäinen yhtiö Yrittäjäinvakuutus-Fennia oli 16.8.1988 suorittanut Rakennusliike B Oy:lle hovioikeuden tuomitsemasta korvausmäärästä 249.000 markkaa.

Koska yhtiö A:n konkurssipesästä ei ollut kertynyt Rakennusliike B Oy:lle jako-osuutta eikä vastuuvakuutuksen perusteella ollut voitu saada suurempaa korvausta, Rakennusliike B Oy oli Helsingin raastuvanoikeudessa 10.1.1989 tiedoksi annetulla haasteella C:tä vastaan nostamassaan kanteessaan vaatinut, että C, joka oli toiminut yhtiö A:n vastaavana hoitajana, velvoitettaisiin suorittamaan vahingonkorvauksena 251.000 markkaa sekä korvaamaan rakennusliikkeen oikeudenkäyntikulut, molemmat laillisine korkoineen.

Raastuvanoikeus, jossa C oli vastustanut kannetta ja vaatinut toissijaisesti vahingonkorvauksen sovittelemista, oli lainvoiman saaneessa päätöksessään 26.10.1989 nro 1140 katsonut, että Rakennusliike B Oy:n osakekaupassa kärsimä vahinko ja sen peruste oli lainvoimaisesti ratkaistu sanotulla Helsingin hovioikeuden tuomiolla. Kiinteistönvälitysyhtiön ohella sen vastaava hoitaja oli henkilökohtaisesti vastuussa kiinteistönvälitystoiminnassa aiheutetusta vahingosta. Tämän vuoksi ja koska C ei ollut osoittanut hyväksyttävää perustetta vahingonkorvauksen sovittelulle, raastuvanoikeus oli velvoittanut C:n maksamaan Rakennusliike B Oy:lle vaaditut 251.000 markkaa 16 prosentin korkoineen haastepäivästä 10.1.1989 lukien sekä korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 10.000 markalla 16 prosentin korkoineen 26.10.1989 lukien.

C on katsonut, että raastuvanoikeuden päätös perustui väärään tulkintaan hovioikeuden tuomion oikeusvoimasta. Hovioikeuden tuomion ja sen perustelujen oikeusvoima ei ulottunut C:hen. Sen vuoksi raastuvanoikeuden ei olisi pitänyt perusteluissaan vahingon syntymisen ja määrän osalta vedota yksinomaan hovioikeuden tuomioon, vaan sen olisi tullut ottaa huomioon myös muu jutussa esitetty todistelu. Näillä perusteilla C on vaatinut raastuvanoikeuden päätöksen poistamista ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.