1990 false

KKO:1990:161

Ään.

Vakuutusyhtiö oli liikennevakuutuslain 6 §:n 2 momentin säännös huomioon ottaen velvollinen maksamaan työkyvyttömyyskorvauksena ajalta, minkä korvauksen saaja oli ollut tutkintavankina ja rangaistusta suorittamassa vankilassa, vain määrän jonka korvaukseen oikeutettu olisi voinut ansaita työllään vankilassa, jos hän ei olisi liikenneonnettomuudessa vammautunut kokonaan työkyvyttömäksi, vähennettynä hänen vankilassa ollessaan saamansa työrahan määrällä.

LiikVakL 6 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

A on Vakuutusosakeyhtiö Pohjolalle 24.10.1985 tiedoksi annetun haasteen nojalla ja kannetta raastuvanoikeudessa kehittäessään vaatinut, että yhtiö, joka oli 22.10.1980 tapahtuneen liikenneonnettomuuden johdosta myöntänyt hänelle 100 prosentin korvausasteen mukaisen liikennevakuutuksen perusteella työkyvyttömyyseläkkeen, velvoitettaisiin suorittamaan sanottu eläke 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä myös ajalta 1.1.1983-24.5.1985, jolloin A oli ollut tutkintavankeudessa ja suorittamassa hänelle tuomittua vankeusrangaistusta, miltä ajalta yhtiö oli kieltäytynyt suorituksesta, määrältään 147.571,90 markkaa. A on myös vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

 Yhtiön vastaus

Yhtiö on myöntänyt kanteen määrällisesti korkoineen oikeaksi, mutta katsonut, ettei se ollut velvollinen maksamaan A:lle eläkettä siltä ajalta kun tämä oli ollut vankilassa. Sen vuoksi yhtiö on kiistänyt kanteen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

 Raastuvanoikeuden päätös 9.4.1986

Liikennevakuutuksen perusteella myönnetty työkyvyttömyyseläke on tarkoitettu korvaukseksi A:n ansiotulojen menetyksestä. Hänellä ei työkykyisenäkään ollessaan olisi ollut ansiotuloja vapausrangaistusaikanaan eikä hän tuona aikana ole ollut edes ansiotulojensa varassa saadessaan elatuksensa yhteiskunnan varoista. Tämän vuoksi ja kun yhtiöllä oli liikennevakuutuslain 6 §:n 2 momentin nojalla ollut oikeus A:n elatuksen tarpeeseen vaikuttavat henkilökohtaiset olosuhteet huomioon ottaen kieltäytyä työkyvyttömyyseläkkeen suorittamisesta tuolta ajalta, raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n 3.000 markalla korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut.

 Helsingin hovioikeuden tuomio 1.6.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun vaatien kanteensa hyväksymistä tai täysimääräistä työkyvyttömyyskorvausta ainakin tutkintavankeusajalta 1.1.18.10.1983 ja yhtiön velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen, on todennut, että A oli puheena olevasta ajasta ollut 1.1.-18.10.1983 välisen ajan tutkintavankeudessa. Kun tuo aika oli luettu hänen lopullisen rangaistuksensa vähennykseksi on koko rangaistusaikaa asiassa käsiteltävä yhtenäisesti.

Liikennevakuutuslain 6 §:n 2 momentissa säädetään: Jos jatkuvan korvauksen suuruuteen tai elatuksen tarpeeseen vaikuttavat henkilökohtaiset olosuhteet ovat eri aikoina erilaiset, on korvaus määrättävä sen mukaisesti. A:lle on hänen vapausrangaistusajaltaan koitunut hänen välittömiä henkilökohtaisia elatuskustannuksiaan vastaava säästö. Vakuutusyhtiön maksettava työkyvyttömyyseläke on tarkoitettu näiden lisäksi kattamaan korvauksen myös muista välttämättömistä elatuskustannuksista. Näihin on luettava A:lle määrätty elatusvelvollisuus hänen kahta alaikäistä lastaan kohtaan ja hänen vakituisen asuntonsa ylläpidosta aiheutuvat kulut. Viimemainittujen kustannusten, jotka A:lta eivät ole säästyneet, määräksi hovioikeus on arvioinut 1.1.1983-24.5.1985 väliseltä ajalta 80.000 markkaa.

Tämän vuoksi hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja vapauttanut A:n velvollisuudesta korvata yhtiön oikeudenkäyntikuluja. Yhtiö on velvoitettu suorittamaan A:lle liikennevakuutuslain 6 §:n 2 momentin mukaisena korvauksena ajalta 1.1.1983-24.5.1985 työkyvyttömyydestä 80.000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 24.10.1985 lukien. Koska raastuvanoikeuden päätös oli kumottu, yhtiölle ei tullut korvausta vastauskuluista hovioikeudessa.

 MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Yhtiölle on myönnetty valituslupa 1.9.1988.

Yhtiö on valituksessaan vaatinut A:n kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

A:n kuoltua 28.12.1987 hänen kuolinpesänsä osakkaat, tyttäret B ja C sekä entinen vaimo hänen ja A:n alaikäisten lasten D:n ja E:n holhoojana ovat antaneet pyydetyn vastauksen ja vaatineet korvausta vastauskuluistaan korkoineen.

 KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.12.1990 Perustelut

A:lle liikennevakuutuksen perusteella myönnetty työkyvyttömyyseläke on tarkoitettu korvaamaan vammautumisesta johtunut ansiotulojen menetys. Vakuutusyhtiö Pohjola ei ole näyttänyt, ettei A työkykyisenäkään olisi voinut ansaita mitään vankilassa ollessaan. Asianomaisen vankilalääkärin lausunnon mukaan A olisi ilman vammaansa todennäköisesti saanut vankilassa ansiotyötä. A:n joutuminen vankilaan on kuitenkin merkinnyt muutosta liikennevakuutuslain 6 §:n 2 momentin mukaan korvauksen suuruuteen vaikuttavissa henkilökohtaisissa olosuhteissa, koska hänen mahdollisuutensa saada vankilassa ollessaan ansiotuloja työkykyisenäkin olisivat olleet huomattavasti pienemmät kuin vapaudessa. Korkein oikeus katsoo, että yhtiö on velvollinen suorittamaan A:n oikeudenomistajille työkyvyttömyyskorvauksena vain määrän, jonka A olisi voinut ansaita työllään vankilassa, jos hän ei olisi liikenneonnettomuudessa vammautunut kokonaan työkyvyttömäksi. Täksi määräksi Korkein oikeus arvioi tutkintavankeusajalta 2.000 markkaa ja rangaistuksen suorittamisajalta, ottaen vähennyksenä huomioon A:n vankilassa ansaitsemat työrahat, 25.000 markkaa.

 Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hovioikeuden tuomitseman määrän asemesta B:lle, C:lle, D:lle ja E:lle yhteisesti heidän isänsä kuolinpesän osakkaina työkyvyttömyyskorvauksena 27.000 markkaa hovioikeuden tuomiossa mainittuine korkoineen.

Koska raastuvanoikeus ja hovioikeus ovat eri tavoin arvioineet jutun pääasiakysymystä, yhtiö ei saa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan, sellaisena kuin lainkohta oli 13.3.1964 annetussa laissa, korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Asian laadun vuoksi yhtiö saa pitää vahinkonaan myös täällä olleet kulunsa.

 Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos af Hällström: A:lle liikennevakuutuksesta maksettava työkyvyttömyyseläke on tarkoitettu korvaamaan hänellä liikenneonnettomuuden tapahtuessa olleiden ansiotulojen menetystä. Hänen joutumisensa sittemmin tutkintavankeuteen ja vankeusrangaistusta suorittamaan on perustunut hänen tekemiinsä rikoksiin ja siis hänestä itsestään johtuviin syihin, joilla ei ole syy-yhteyttä liikenneonnettomuuteen. Vapaudenmenetyksen ajaksi A olisi menettänyt ansiomahdollisuutensa siinäkin tapauksessa, että hän olisi ollut täysin työkykyinen.

Työnteosta pidätys-, tutkintavankeus- ja rangaistusaikana sekä siitä maksettavista korvauksista on laissa erityiset säännökset. Niiden mukaan sille, joka ei osallistu työntekoon vankilassa työkyvyttömyyden vuoksi, on maksettava käyttörahaa puolet alimmasta työrahasta korotusmahdollisuuksin enintään suurimman työrahan tasolle. A:lle on hänen ollessaan vankilassa suljetulla osastolla suorittamassa rangaistustaan 1.12.1983-30.5.1985 välisenä aikana maksettu vankityöstä työrahaa yhteensä 3.380,80 markkaa. Edellä mainittujen säännösten laatu ja sisältö sekä työnteon vankeinhoidolliset tarkoitusperät huomioon ottaen ne eivät perusta asianomaiselle sellaista subjektiivista oikeutta, jonka nojalla hän voisi esittää oikeudellisia vaatimuksia työkyvyttömyyden vuoksi saamatta jääneestä tulosta.

Edellä lausutuin perustein katson, ettei A:lle ole kysymyksessä olevan vapaudenmenetyksen ajalta aiheutunut liikennevakuutuksesta korvattavaa vahinkoa ja että Vakuutusosakeyhtiö Pohjolalla siten on ollut liikennevakuutuslain 6 §:n 2 momentin nojalla oikeus kieltäytyä suorittamasta A:lle työkyvyttömyyseläkettä kanteessa tarkoitetulta ajalta.

Näin ollen kumoan hovioikeuden tuomion ja hylkään kanteen kokonaisuudessaan ja vapautan yhtiön sille tuomitusta velvollisuudesta suorittaa A:lle korvausta työkyvyttömyydestä 80.000 markkaa.

Oikeudenkäyntikuluja koskevalta osalta olen samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.

Oikeusneuvos Lehtonen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos af Hällström.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Mörä, Lehtonen (eri mieltä), af Hällström (eri mieltä) ja Rintala