A on B:lle 8.9.1987 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla ja kannetta kehittäessään lausunut, että Huittisten kihlakunnanoikeuden määräämät pesänjakajat, asianajaja X ja varatuomari Y olivat 3.4.1987 toimittaneet perinnönjaon A:n ja B:n vanhempien, Huittisten kaupungista olleiden 31.1.1969 kuolleen C:n ja 9.11.1984 kuolleen D:n jälkeen.

Perinnönjaossa A oli saanut vähemmän omaisuutta kuin mitä hänelle olisi lain mukaan kuulunut.

Pesänjakajat olivat virheellisesti jakaneet pesään kuuluneen Huittisten kaupungin Kirkonkylässä sijaitsevan Saviranta nimisen tilan RN:o 1:23 määräaloin pesänosakkaille A:lle ja B:lle, vaikka A ei ollut tähän menettelyyn suostunut. Lisäksi pesänjakajat olivat jakaneet pesän siten virheellisesti, että he olivat jättäneet määräämättä siitä, kumman tuli vastata metsänparannuslainasta, laiminlyöneet laatia laskelman kummankin osakkaan saaman omaisuuden arvosta ja määränneet osakkaat henkilökohtaisesti maksamaan pesänjakajien palkkion kuluineen.

Edellä sanotun vuoksi A on vaatinut, että pesänjakajien toimittama jako kumotaan ja asia palautetaan pesänjakajille uutta laillista jakoa varten.

B:n vastustettua kannetta kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että pesänjakajat olivat jakaneet Savirannan tilan määräaloina, laiminlyöneet laatia laskelman osakkaiden saaman omaisuuden arvosta sekä määränneet osakkaat henkilökohtaisesti maksamaan pesänjakajien palkkion kuluineen.

Perintökaaren 23 luvun 8 §:n mukaan pesänjakajan oli annettava jokaiselle osakkaalle osa kaikenlaatuisesta omaisuudesta. Tämän oli kiinteistön osalta katsottava tarkoittavan sitä, että pesänjakaja, elleivät osakkaat muusta sopineet, perusti kiinteistöön eräistä yhteisomistussuhteista annetun lain mukaisen yhteisomistussuhteen osakkaiden välille. Perintökaaren 23 luvun 4 §:n mukaan pesänjakajalla oli oikeus saada pesän varoista kohtuullinen palkkio ja korvaus kuluistaan.

Kihlakunnanoikeus on katsonut, ettei kiinteistön jakoa ollut tehty lainmukaisesti ja että luotettavaa selvitystä puuttui siitä, että osakkaat olivat saaneet samanarvoiset perintöosuudet.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on, kumoten jaon osaksi, määrännyt jaon toimitettavaksi siten, että mainittu kiinteistö jaetaan määräosuuksin, osakkaiden saamien osuuksien arvoista laaditaan laskelma ja osakkaat velvoitetaan osallistumaan pesänjakajien palkkioiden ja kulujen maksamiseen kuolinpesän varoista jakokirjasta näkyvällä määrällä.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi asianosaiset olivat saattaneet asian, on todennut, että pesänjakajien toimittama jako sisälsi kihlakunnanoikeuden mainitsemat virheet ja puutteet. Koska oli epäselvää, tulivatko jaossa sovellettaviksi perintökaaren 25 luvun määräykset samoin kuin sekin, jouduttiinko jaon kohteena olevaa omaisuutta myymään jaon loppuunsaattamiseksi, pesänjakajille ei tullut antaa heitä velvoittavaa ohjetta kiinteistön jakamisesta määräosuuksin.

Pesänjakajat olivat merkinneet jakokirjaan: "Metsänparannuslaina n:o 13783-00180 on jäljempänä mainituin tavoin otettu huomioon vähentävänä tekijänä määrättäessä Ajon metsäpalstan arvoa". B, jolle jakopäätöksen mukaan oli tuleva tuo palsta, oli ilmoittanut maksaneensa sanotun lainan. Ottaen huomioon tuon lainan kohdistumisen pesän kiinteään omaisuuteen, jakopäätös oli kumottava myös siltä osin kuin siinä oli katsottava tarkoitetun määrätä tuo velka B:n maksettavaksi.

Tämän vuoksi hovioikeus on kumonnut pesänjakajien toimittaman jaon siltä osin kuin jako oli koskenut kiinteän omaisuuden jakamista, vastuuta metsänparannuslainasta n:o 13783-00180 ja pesänjakajien palkkioiden maksamista. Pesänjakajat on velvoitettu toimittamaan näiltä osin uusi laillinen jako.