B on Keskinäiselle Vakuutusyhtiölle Sammolle, sittemmin Vakuutusosakeyhtiö Sampo, 3.9.1986 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla kihlakunnanoikeudessa lausunut, että hän oli 21.4.1986 Joroisissa kuljettaessaan A:n omistamaa yhtiössä liikennevahingon varalta vakuutettua metsätraktoria 100-KB törmännyt omistamaansa Datsun 100 A merkkiseen henkilöautoon MAH-573 seurauksin, että auto oli vaurioitunut. Yhtiö oli liikennevakuutuslain 5 §:n 1 momentin nojalla kieltäytynyt suorittamasta metsätraktorin liikennevakuutuksesta B:lle auton korjaamisesta aiheutuneita kustannuksia. Liikennevakuutuslain 8 §:n 1 momentin mukaan moottoriajoneuvon toiselle moottoriajoneuvolle aiheuttama liikennevahinko korvattiin ensin mainitun ajoneuvon vakuutuksesta siinä tapauksessa, että vahinko oli aiheutunut kuljettajan tuottamuksesta. Tätä lainsäännöstä oli pidettävä ensisijaisena liikennevakuutuslain 5 §:n 1 momentin säännökseen nähden. Siten B oli oikeutettu saamaan metsätraktorin liikennevakuutuksesta korvauksen omistamalleen autolle aiheutuneesta vahingosta. Sen vuoksi B on vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan hänelle auton korjauksesta aiheutuneet kustannukset 1.900 markkaa 10 penniä 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.

Yhtiö on kiistänyt kanteen perusteeltaan mutta ei määrältään ja lausunut, että vahinko oli kohdistunut B:n omistamaan, pysäköitynä ja ilman kuljettajaa olleeseen autoon. Näin ollen sitä ei liikennevakuutuslain 5 §:n 1 momentin mukaan ollut korvattava metsätraktorin liikennevakuutuksesta. Yhtiö on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan laillisine korkoineen.

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että B oli 21.4.1986, toimiessaan kanteessa kerrotun metsätraktorin kuljettajana ja ottaessaan puutavarapinosta kuormaajan kouralla puutavaraa, menetellyt varomattomasti siten, että kuormaajan koura oli osunut B:n omistaman henkilöauton oikeaan etunurkkaan, mistä oli aiheutunut B:lle kanteessa mainittu vahinko.

Sen vuoksi ja kun liikennevakuutuslain 5 §:n 1 momentin mukaan ajoneuvon kuljettajan varomattomuudellaan aiheuttamaa omaan omaisuuteen kohdistuvaa liikennevahinkoa ei korvattu tämän ajoneuvon liikennevakuutuksesta, kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut B:n suorittamaan yhtiölle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 1.500 markkaa 16 prosentin korkoineen 9.10.1986 lukien.

B on saattanut asian hovioikeuden tutkittavaksi toistaen kanteensa ja vaatien lisäksi hänellä myös hovioikeudessa olleiden kulujen korvaamista. Yhtiö on vastannut valitukseen.

Hovioikeus on lausunut, että B oli kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotussa tilaisuudessa puutavaran lastauksen yhteydessä ajanut metsätraktoria hiukan eteenpäin, jolloin kuormaajan koura oli heilahtanut osuen B:n omistaman, puutavarapinon läheisyyteen pysäköidyn ja ilman kuljettajaa olleen auton oikeaan etukulmaan kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotuin seurauksin. Näillä ja muutoin kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus ei ole muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputulosta. B on velvoitettu suorittamaan yhtiölle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 600 markkaa.