Virallinen syyttäjä on lausunut, että A ja C olivat 11.8.1986 Helsingissä, A kuljettaessaan Oy X Ab:n omistamaa ja Y Oy:n hallinnassa ollutta henkilöautoa ARS-158 Meritullinkatua pitkin, saatuaan Meritullinkadun ja Kirkkokadun risteyksessä merkin yksisuuntaisen Kirkkokadun vasemmalla kaistalla olleen, suojatien eteen pysähtyneen auton kuljettajalta jatkaa ajoa väistämisvelvollisuutta osoittavasta liikennemerkistä huolimatta, laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi sekä C kuljettaessaan Z Oy:n omistamaa ja D:n hallinnassa ollutta henkilöautoa AVU-632 Kirkkokatua pitkin laiminlyönyt noudattaa erityistä varovaisuutta risteystä lähestyessään sekä ohittanut pysähtymättä Kirkkokadun vasemmalle kaistalle suojatien eteen pysähtyneen henkilöauton. A:n ja C:n varomattomuudesta johtuen autot olivat törmänneet yhteen kummankin auton vaurioituessa ja A:n kuljettamassa autossa matkustajana olleen E:n saadessa vammoja. Tällä perusteella syyttäjä on vaatinut A:n ja C:n tuomitsemista rangaistukseen liikenteen vaarantamisesta.

A ja C ovat yhtyneet virallisen syyttäjän syytteeseen toisiaan vastaan. E on asianomistajana yhtynyt syytteeseen C:tä vastaan.

Raastuvanoikeus on varattuaan Helsingistä oleville Oy X Ab:lle, Z Oy:lle ja D:lle sekä Lahdesta olevalle Y Oy:lle tilaisuuden tulla asianomistajina kuulluiksi jutussa ja kuultuaan syytteestä A:ta ja C:tä katsonut selvitetyksi, että C oli 11.8.1986 Helsingissä kuljettaessaan henkilöautoa AVU-632 Kirkkokatua pitkin laiminlyönyt noudattaa erityistä varovaisuutta risteystä lähestyessään sekä ohittanut pysähtymättä Kirkkokadun vasemmalle kaistalle suojatien eteen pysähtyneen henkilöauton seurauksin, että hänen kuljettamansa auto oli törmännyt risteystä ylittämässä olleeseen A:n kuljettamaan henkilöautoon ARS-158, mistä oli ollut seurauksena, että autot olivat vaurioituneet ja E oli saanut vähäisiä vammoja. Sen sijaan raastuvanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt hänen syykseen väitettyyn liikenteen vaarantamiseen.

Tällä perusteella raastuvanoikeus on, tuomitessaan C:n tieliikennelain 14 §:n 1 momentin, 32 §:n 2 momentin ja 98 §:n nojalla liikenteen vaarantamisesta kymmeneen 34 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 340 markkaa ja velvoittaessaan C:n korvaamaan E:n oikeudenkäyntikulut 300 markalla, hylännyt A:ta vastaan liikenteen vaarantamisesta ajetun syytteen.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi C valittamalla saattoi jutun, on lausunut, että A oli menetellyt syytteessä kerrotulla tavalla. Sekä A:n että C:n varomattomuudesta ajoneuvot olivat törmänneet yhteen ja molempien varomattomuudesta olivat aiheutuneet raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotut seuraukset. Tällä perusteella hovioikeus on, jättäessään raastuvanoikeuden päätöksen C:n osalta pysyväksi, tuominnut A:n tieliikennelain 14 §:n 1 momentin ja 98 §:n nojalla liikenteen vaarantamisesta 5:een 119 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 595 markkaa.