Titta Oy:n konkurssipesä on A:lle 31.3.1987 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että Titta Oy oli 10.6.1985 omasta hakemuksestaan asetettu konkurssiin. Konkurssipesää selvitettäessä suoritetussa erityistilintarkastuksessa oli havaittu, että yhtiön toimitusjohtajana toimineelle pääosakkaalle A:lle oli 5.6.1985 maksettu kesä- ja heinäkuun palkkoina yhteensä 21.600 markkaa ja lomaltapaluurahana 5.184 markkaa eli kaikkiaan 26.784 markkaa. Näin oli menetelty, vaikka A:n yhtiön pääosakkaana oli täytynyt olla selvillä yhtiön taloudellisesta tilasta ja tulevasta konkurssista. Koska A maksattamalla palkat oli aiheuttanut konkurssipesälle ja yhtiön velkojille vastaavan suuruisen vahingon, konkurssipesä on pyytänyt, että A velvoitettaisiin palauttamaan perusteettomana etuna saamansa summa taikka toissijaisesti korvaamaan aiheuttamansa vahinko 26.784 markalla 16 prosentin korkoineen 11.6.1987 lukien sekä suorittamaan konkurssipesälle korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen.

Kihlakunnanoikeus on todennut, että konkurssipesä oli kuvannut kanteen tosiseikat ikään kuin kanne perusteeltaan olisi takaisinsaantikanne konkurssipesään. Tällaisen konkurssipesälle palautettavan saatavan takaisin perimiselle oli säädetty menettely ja määräaika konkurssisäännössä. Tuon määräajan laiminlyöminen aikaansai sellaisia lopullisia oikeussuhteiden järjestelyjä, joista mahdollisesti johtuvaa hyötyä ei voitu vaatia palautettavaksi. Näin ollen, kun saatavaa ei ollut vaadittu konkurssisäännön säätämässä ajassa, konkurssipesällä ei ollut oikeutta saada A:lta korvausta perusteettomasta edusta. Samalla perusteella A:ta ei voitu velvoittaa korvaamaan hänen menettelystään konkurssipesälle ehkä aiheutunutta vahinkoa. Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut konkurssipesän korvaamaan A:lla olleet oikeudenkäyntikulut 3.300 markalla 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.

Hovioikeus, jossa Titta Oy:n konkurssipesä oli hakenut muutosta, on lausunut konkurssipesän ajaneen kannettaan sillä perusteella, että A:lle oli maksettu palkkaa ja lomaltapaluurahaa ajalta, jolta A ei ollut niitä työllään enää ansainnut, koska yhtiö oli luovuttanut omaisuutensa konkurssiin. Tämän vuoksi konkurssipesä oli vaatinut A:n velvoittamista palauttamaan perusteettomana etuna saamansa summat. Konkurssisäännössä takaisinsaantikanteiden ajamiselle säädetty määräaika ei koskenut tällaista perusteettoman edun palautuskannetta.

Titta Oy oli 5.6.1985 maksanut A:lle palkkaa kesäja heinäkuulta kummaltakin 10.800 markkaa sekä lomaltapaluurahana 5.184 markkaa. A oli 7.6.1985 jäänyt vuosilomalle, jonka hän oli keskeyttänyt 10.6.1985, jolloin yhtiö oli luovuttanut omaisuutensa konkurssiin. A ei ollut näyttänyt perustetta, jolla hän olisi ollut oikeutettu saamaan yhtiöltä palkkaa konkurssin alkamispäivän jälkeen tai lomaltapaluurahan. A oli siten saanut yhtiön kustannuksella perusteettomana etuna palkkaa ajalta 11.-30.6.1985 7.714 markkaa ja seuranneelta heinäkuulta 10.800 markkaa sekä lomaltapaluurahana 5.184 markkaa eli kaikkiaan 23.698 markkaa, mikä määrä ei perustunut tehtyyn työhön ja minkä hän oli velvollinen suorittamaan takaisin konkurssipesälle.

Näillä perusteilla hovioikeus on, kumoten kihlakunnanoikeuden päätöksen, velvoittanut A:n suorittamaan Titta Oy:n konkurssipesälle yhtiön kustannuksella saamansa perusteettoman edun palautuksena 23.698 markkaa 16 prosentin korkoineen 11.6.1987 lukien sekä korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut jutussa 4.500 markalla edellä mainittuine korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.