1989 false

KKO:1989:49

Velallisen konkurssi alkoi 7.5.1987. Hän oli edellisenä päivänä suorittanut lääninverovirastolle 4.5.1987 maksamistaan palkoista toimittamansa veron ennakkopidätyksen määrän, joka ennakkoperintälain 19 §:n 2 momentin (L 22.12.1978) mukaan olisi ollut suoritettava viimeistään 10.6.1987. Suoritusta ei pidetty ennenaikaisena ja konkurssipesän konkurssisäännön 46 §:n d kohdan nojalla valtiota vastaan ajama takaisinsaantikanne hylättiin.

EnnakkoperintäL 19 § 2 mom. (L 22.12.1978/612) KS 46 § d kohta

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Turun raastuvanoikeudessa

Salon Autovalinta O. Murto Ky:n konkurssipesä on Suomen valtiolle 3.11.1987 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että Salon Autovalinta O. Murto Ky oli 7.5.1987 Halikon kihlakunnanoikeudessa asetettu omasta hakemuksestaan konkurssiin, jossa valvonta oli toimitettu 11.8.1987. Yhtiö oli 4.5.1987 suorittanut eräille työntekijöilleen erääntyneitä palkkavelkoja yhteensä 101.814 markkaa ja pidättänyt mainitusta määrästä ennakonpidätystä yhteensä 48.814 markkaa, minkä määrän se oli suorittanut lääninverovirastolle 6.5.1987 eli päivää ennen konkurssinsa alkamista. Ennakkoperintälain mukaan pidätetyt määrät oli kuitenkin suoritettava lääninveroviraston postisiirtotilille viimeistään pidätyksen toimittamista seuraavan kalenterikuukauden 10 päivänä. Yhtiöllä ei näin ollen olisi ollut velvollisuutta sanotun määrän suorittamiseen lääninverovirastolle ennen 10.6.1987 eikä lääninverovirastolla toisaalta myöskään oikeutta sen vaatimiseen ennen tuota päivää. Kysymyksessä oli siten konkurssisäännön 46 §:n d kohdan tarkoittaman erääntymättömän velan maksaminen 60 päivän sisällä ennen konkurssihakemuksen jättämistä.

Tämän vuoksi konkurssipesä on vaatinut, että tapahtunut maksusuoritus julistetaan peräytyneeksi ja valtio velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle mainitut 48.814 markkaa 16 prosentin korkoineen 6.5.1987 lukien ja korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamisesta lukien.

Raastuvanoikeuden päätös 15.12.1987

Raastuvanoikeus, jossa Turun lääninverovirasto valtion edustajana oli vastustanut kannetta, on katsonut, ettei kanteessa tarkoitettujen ennakkoperintälain mukaan pidätettyjen määrien suorittamista valtiolle ennen seuraavan kalenterikuukauden 10 päivää voitu katsoa erääntymättömän velan suoritukseksi. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen.

Turun hovioikeuden tuomio 23.9.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi konkurssipesä oli saattanut jutun, on lausunut, että ennakkoperintälain 19 §:n 2 momentin mukaan työnantajan rahana maksamasta palkasta pidätetyt määrät oli suoritettava lääninveroviraston postisiirtotilille viimeistään pidätyksen toimittamista seuraavan kalenterikuukauden 10 päivänä. Kysymyksessä oli määräaika, jonka laiminlyömisestä seurasi erinäisiä haitallisia taloudellisia seuraamuksia. Sitä vastoin säännös ei tarkoittanut sitä, että ennakonpidätykset erääntyisivät vasta kysymyksessä olevana päivänä.

Näillä perusteilla hovioikeus on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 13.12.1988.

Konkurssipesä on vaatinut, että kanne hyväksytään ja valtio velvoitetaan palauttamaan konkurssipesälle mainitut 48.814 markkaa korkoineen ja korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut kaikissa oikeusasteissa korkoineen.

Turun lääninverovirasto on antanut siltä vaaditun vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut

Ennakkoperintälain 19 §:n 1 momentin mukaan ennakonpidätys toimitetaan siten, että työnantaja vähentää pidätysmäärän rahana maksettavasta palkasta. Pykälän 2 momentin mukaan, sellaisena kuin se on 22.12.1978 annetussa laissa, pidätetyt määrät on suoritettava lääninveroviraston postisiirtotilille viimeistään pidätyksen toimittamista seuraavan kalenterikuukauden 10 päivänä.

Yhtiö on 4.5.1987 maksanut työntekijöilleen erääntyneitä palkkoja pidättäen niistä ennakkona yhteensä 48.814 markkaa. Ennakonpidätysmäärän yhtiö on maksanut lääninverovirastolle 6.5.1987. Seuranneena päivänä yhtiö on jättänyt konkurssihakemuksensa.

Jutussa on kysymys siitä, oliko yhtiö suorittaessaan ennakonpidätysmäärän viimeisenä kuutenakymmenenä päivänä ennen konkurssin alkua maksanut velan, joka ennen konkurssin alkua ei ollut joutunut maksettavaksi, ja onko ennakonpidätysmäärä tämän vuoksi konkurssisäännön 46 §:n d kohdan säännöksen nojalla peräytettävissä yhtiön konkurssipesään. Mainittu säännös on ollut aikamäärää koskevin poikkeuksin jo alkuperäisessä 9.11.1868 annetussa konkurssisäännössä. Säännöstä tulkittaessa on otettava huomioon, ettei laissa tällöin ole ollut ennakkoperintälailla luotua järjestelyä, jonka mukaan työnantaja on lain nojalla velvollinen toimittamaan ennakonpidätyksen ja suorittamaan pidättämänsä määrän valtiolle.

Ennakonpidätykset ovat palkansaajilta pidätettyjä varoja, jotka ovat työnantajan hallussa pidätyksen toimittamisen ja valtiolle suorittamisen välisen ajan. Tästä johtuen ennakkona pidätetyn määrän suoritusvelvollisuus valtiolle alkaa pidätyksen toimittamisesta eikä pidätyksen toimittaneelle työnantajalle ole tarkoitettu myöntää luottoa viimeiseen suorituspäivään saakka. Ennen tapaukseen sovellettavaa ennakkoperintälain 19 §:n 2 momentin säännöstä voimassa olleessa laissa (13.8.1976/670) säädettiinkin, että pidätetyt määrät oli suoritettava valtion postisiirtotilille 20 päivän kuluessa sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona pidätys oli toimitettu. Säädettäessä ennakkoperintälain 19 §:n 2 momentti siihen muotoonsa, jossa se on tapaukseenkin sovellettavassa laissa, tarkoituksena on ollut ainoastaan työnantajalle annetun maksuajan siirtäminen aikaisemmaksi (HE nro 81 vp. 1978). Kun lainkohdassa ilmoitetaan pidätetyn määrän viimeinen mahdollinen suorituspäivä, sillä ei näin ollen tarkoiteta sitä, että suoritus olisi konkurssisäännön 46 §:n d kohdassa tarkoitetuin tavoin joutunut vasta tällöin maksettavaksi.

Edellä olevan perusteella yhtiön suoritus ei ole ollut konkurssisäännön 46 §:n d kohdassa tarkoitettu ennenaikainen suoritus.

Koska konkurssipesä on hävinnyt jutun Korkeimmassa oikeudessa, tulee sen korvata lääninveroviraston kulut täällä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Salon Autovalinta O. Murto Ky:n konkurssipesä velvoitetaan suorittamaan Turun lääninverovirastolle korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista Korkeimmassa oikeudessa 500 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Portin, Haarmann, Roos ja Taipale