Eläkelaitos on evännyt korvauksen, koska A:n työkyky ei ollut heikentynyt kerrotusta tapaturmasta saadun vamman takia, vaan työkyvyn alentuminen johtui selkäydinkanavan tulehdussairaudesta, joka ei ollut johtunut kaatumisesta.

A on hakenut muutosta vaatien korvausta tapaturman johdosta. Lisäksi hän on toimittanut lautakunnalle lääkintöhallituksen 10.7.1986 päivätyn vastauksen kanteluun, jossa hän oli katsonut, että tulehduksen olisi aiheuttanut hänelle 1.7.1984 terveysasemalla selkään annettu puudutusainepistos. Lääkintöhallitus oli antamassaan vastauksessa ilmoittanut, ettei se ollut voinut todeta tulehduspesäkkeen aiheutuneen A:lle terveysasemalla annetusta pistoksesta vaan oireiden oli katsottava liittyvän 28.6.1984 sattuneeseen kaatumiseen, jolloin A:n selkä oli vammautunut ja kaatuminen aiheuttanut mahdollisesti syy-yhteyden märkäpesäkkeen syntymiseen.

Eläkelaitos on lääkintöhallituksen vastauksen johdosta antamassaan lausunnossa todennut, että se oli lääkintöhallituksen kanssa samaa mieltä siitä, että A:lla todettu selkäydinkalvon ulkopuolella sijaitseva märkäpesäke ei ollut syy-yhteydessä hänelle 1.7.1984 annettuun puudutuspistokseen, koska asiakirjoista ilmenevien tutkimustulosten mukaan märkäpesäke oli pistosta annettaessa jo syntymässä. Märkäpesäkkeen ja selkätapaturman keskinäisestä suhteesta eläkelaitos on huomauttanut, että uusimman lääketieteellisen tiedon mukaan tapaturmilla on todettu olevan yhteyttä selkäydinalueen tulehduksiin vain, jos kysymyksessä oli samalla suora tartutus kuten pistohaavoissa. A:n tapauksessa ei ollut kysymys tällaisesta tapaturmasta. Asiassa esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella eläkelaitos katsoi, että A:lla todettu selkäydinalueen tulehdus märkäpesäkkeineen, mistä sairaudesta selän kipeytyminen oli johtunut, ei ollut 28.6.1984 sattuneen tapaturman seurausta vaan tapaturmasta riippumaton sairaus.

Tapaturmalautakunta on katsonut, että A:lla todettu selkäydinkanavan märkäpesäke, josta työkyvyttömyys ja sairaanhoitokulut olivat johtuneet, ei ollut 28.6.1984 sattuneen tapaturman seurausta, vaan kysymyksessä oli tapaturmasta riippumaton sairaus. Tapaturmasta ei ollut aiheutunut muutakaan korvattavaa ruumiinvammaa. Näillä perusteilla tapaturmalautakunta on pysyttänyt eläkelaitoksen päätöksen lopputuloksen.

Vakuutusoikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut asian, on lausunut, että A:n selkäydinkanavan märkäpesäke, josta hänen työkyvyttömyytensä ja sairaanhoitokulunsa olivat johtuneet, ei ollut 28.6.1984 sattuneen tapaturman aiheuttama. Mainitusta tapaturmasta ei muutoinkaan ollut aiheutunut korvattavaa ruumiinvammaa. Tämän vuoksi vakuutusoikeus on pysyttänyt tapaturmalautakunnan päätöksen.