1989 false

KKO:1989:29

Veropetoksesta rangaistukseen tuomittu velvoitettiin korvaamaan pidättämänsä verot ja maksut siitä huolimatta, että häntä oli jälkiverotettu ilmoittamatta jätetyistä tuloista ja varoista.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Hämeenlinnan raastuvanoikeuden päätös 18.11.1987

Raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän ja Hämeen lääninveroviraston syytteestä katsonut selvitetyksi, että A oli 1.11.1979 ja 1.11.1983 välisenä aikana Hämeenlinnassa tahallaan pidättänyt valtiolta ja kunnalta veroa sekä kansaneläkelaitokselta kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksua jättämällä asianomaisilta vuosilta antamissaan veroilmoituksissa ilmoittamatta eri tahoilta saamiaan tulojaan ja varojaan ja siten jättänyt verotusta varten ilmoittamatta tuloa vuodelta 1978 yhteensä 45.750 markkaa, vuodelta 1979 yhteensä 5.855,67 markkaa, vuodelta 1980 500 markkaa ja vuodelta 1982 288 markkaa sekä varoja vuodelta 1981 yhteensä 15.836,67 markkaa ja vuodelta 1982 yhteensä 151.774,47 markkaa.

Sen vuoksi raastuvanoikeus on tuominnut A:n rikoslain 38 luvun 11 §:n 1 momentin ja 7 luvun 2 §:n nojalla jatketusta veropetoksesta 60:een päiväsakkoon. Kun tämä ja jutussa A:n syyksi luetuista muista rikoksista tuomitut sakkorangaistukset yhteenlaskettiin, A:n tuli suorittaa sakkoa 120:tä 39 markan suuruista päiväsakkoa vastaavat 4.680 markkaa.

Lisäksi A on velvoitettu korvaamaan valtiolle todistelukustannuksia 546 markkaa sekä suorittamaan valtiolle korvaukseksi pidätetyistä veroista ja maksuista seuraavasti: vuodelta 1978 valtionverosta 16.717 markkaa, kunnallisverosta 7.091,25 markkaa, kansaneläkevakuutusmaksusta 915 markkaa ja sairausvakuutusmaksusta 400,31 markkaa eli yhteensä 25.123,56 markkaa, vuodelta 1979 valtionverosta 1.110 markkaa, kunnallisverosta 907,53 markkaa ja sairausvakuutusmaksusta 58,55 markkaa eli yhteensä 2.076,08 markkaa, vuodelta 1980 valtionverosta 95 markkaa, kunnallisverosta 77,50 markkaa ja sairausvakuutusmaksusta 5 markkaa eli yhteensä 177,50 markkaa, vuodelta 1981 valtionverosta 127 markkaa ja vuodelta 1982 valtionverosta 1.307 markkaa, kunnallisverosta 44,64 markkaa ja sairausvakuutusmaksusta 2,88 markkaa eli yhteensä 1.354,52 markkaa eli kaikkiaan 28.858 markkaa 66 penniä 16 prosentin korkoineen 25.4.1985 lukien sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 3.600 markkaa.

Vahingonkorvauksena tuomituista määristä saatiin vähentää, mitä hallinnollista tietä mahdollisesti saadaan perityksi.

Turun hovioikeuden päätös 18.11.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi lääninverovirasto ja A olivat saattaneet jutun, on lausunut jutussa selvitetyn, että A:n verotus vuosilta 1978-1982 oli toimitettu arvion mukaan eikä hänen antamiensa virheellisten veroilmoitusten perusteella. Tällöin oli A:n maksettavaksi pantu kultakin edellä mainitulta verovuodelta ainakin sen suuruiset verot ja maksut kuin mitä hänen viakseen nyt luettujen ilmoittamatta jätettyjen tulojen ja varallisuuden perusteella olisi määrätty. A:n syyksi luetusta menettelystä ei siten ollut näytetty aiheutuneen vahinkoa.

Sen vuoksi hovioikeus on vapauttanut A:n suorittamasta valtiolle vahingonkorvausta. Muilta osin raastuvanoikeuden päätös jäi pysyväksi. Lääninverovirasto on velvoitettu suorittamaan A:lle korvaukseksi tämän vastauskuluista hovioikeudessa 600 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Lääninverovirastolle on myönnetty valituslupa 10.2.1988. A:n valituslupahakemus on siirretty ratkaistavaksi lääninveroviraston valituksen käsittelyn yhteydessä. A ja lääninverovirasto ovat antaneet niiltä pyydetyt vastaukset. Virallinen syyttäjä ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta antaa vastaus A:n hakemuksen johdosta.

Lääninverovirasto on vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan valtiolle korvaukseksi hänen rikoksellaan aiheutuneesta vahingosta raastuvanoikeuden päätöksessä mainitut määrät raastuvanoikeuden tuomitsemine korkoineen sekä korvaamaan lääninveroviraston oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU A:n valituslupahakemus

Valituslupaa ei myönnetä. Hovioikeuden päätös jää tältä osin pysyväksi.

Lääninveroviraston valitus

Perustelut

A:ta ei ole verovuosilta 1978-1982 toimitetuissa säännönmukaisissa verotuksissa verotettu raastuvanoikeuden toteamista ilmoittamatta jätetyistä tuloista ja varoista. A:n syyksi luetusta menettelystä on aiheutunut vahinkoa valtionveron osalta verovuodelta 1978 raastuvanoikeuden toteama määrä, verovuodelta 1979 547 markkaa, verovuodelta 1980 55 markkaa, verovuodelta 1981 ainakin raastuvanoikeuden toteamat 127 markkaa ja verovuodelta 1982 1.148 markkaa sekä kunnallisveron ja kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksun osalta raastuvanoikeuden toteamat määrät eli vahinkoa kaikkiaan 28.096 markkaa 66 penniä. Tämän vahingon A on velvollinen korvaamaan siitä huolimatta, että häntä on sittemmin jälkiverotettu niistä tuloista ja varoista, jotka hän on edellä mainituin tavoin jättänyt ilmoittamatta verotusta varten. Sikäli kuin A on suorittanut hänelle jälkiverotuksin määrättyjä veroja ja maksuja, hänen korvausvelvollisuutensa kuitenkin pienenee.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös pidätettyjen verojen ja maksujen korvausvelvollisuutta koskevalta osalta kumotaan ja asia jätetään tältä osalta raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan, kuitenkin siten, että A:n suoritettavaksi vahingonkorvaukseksi vahvistetaan raastuvanoikeuden tuomitseman määrän asemesta 28.096 markkaa 66 penniä. Tämän määrän A on velvollinen suorittamaan raastuvanoikeuden määräämine 16 prosentin korkoineen 25.4.1985 lukien. Siitä on kuitenkin vähennettävä, mitä mainituilta verovuosilta jälkiverotuksin määrätyistä veroista ja maksuista on maksettu tai saatu perityiksi. A velvoitetaan korvaamaan lääninveroviraston muutoksenhakukulut Korkeimmassa oikeudessa 500 markalla.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Mörä, Haarmann, Roos ja Huopaniemi