1989 false

KKO:1989:28

Tullihallituksella ei ollut oikeutta ajaa syytettä maan ulkomaankaupan ja taloudellisen kasvun turvaamisesta annetun lain määräysten rikkomista koskevassa jutussa.

 ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Vaatimukset Turun raastuvanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on raastuvanoikeudessa lausunut, että A ja B olivat vuosina 1982 ja 1983 yhdessä useita kertoja X Oy:n lukuun tuoneet Turun ja Helsingin kautta ilman tuontilisenssejä maahan teräslevyjä ja -profiileja yhteensä 6.208.876 kiloa, tullausarvoltaan kaikkiaan 18.438.340 markkaa, ilmoittamalla valvontalisenssihakemuksissaan tavaran alkuperämaan olevan Espanja, vaikka he olivat olleet tietoisia siitä, että todellinen alkuperämaa oli ollut Saksan demokraattinen tasavalta, jolloin maahantuontiin olisi vaadittu tuontilisenssi. Sen vuoksi syyttäjä on vaatinut A:n ja B:n tuomitsemista rangaistukseen jatketusta maan ulkomaankaupan ja taloudellisen kasvun turvaamisesta annetun lain määräysten rikkomisesta. Lisäksi syyttäjä on vaatinut A:n, B:n ja X Oy:n tuomitsemista yhteisvastuullisesti menettämään valtiolle rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn ja luvattomasti maahan tuodun tavaran arvon, A:n ja B:n hyödyn määrän kolminkertaisena.

Tullihallitus on asianomistajana kuultuna yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimuksiin.

 Raastuvanoikeuden päätös 27.11.1985

Kuultuaan A:ta, B:tä ja X Oy:tä vaatimuksista raastuvanoikeus on esittämillään perusteilla hylännyt syytteen ja menettämisseuraamusvaatimukset.

 Turun hovioikeuden päätös 2.2.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi muun muassa tullihallitus oli saattanut jutun, on esittämillään perusteilla pysyttänyt raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen.

 MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Tullihallitukselle on myönnetty valituslupa 22.5.1987. B ja X Oy ovat yhteisesti antaneet pyydetyn vastauksen. A ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen. Korkeimman oikeuden varattua vielä tullihallitukselle tilaisuuden antaa lausunnon siitä, mihin se katsoo puhevaltansa asiassa perustuvan, tullihallitus on antanut lausunnon. Siinä tullihallitus on katsonut, että tullilaitoksella on tehtäviensä ja tullausmenettelystä johtuvan asemansa perusteella mahdollisuus itsenäisesti käyttää puhevaltaa puheena olevissa jutuissa.

 KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut

Maan ulkomaankaupan ja taloudellisen kasvun turvaamisesta annetulla asetuksella on rajoitettu oikeutta tuoda maahan tavaroita määräämällä, että eräissä tapauksissa maahantuonti on sallittu vain, jos lisenssivirasto on myöntänyt tuonnille tuontilisenssin. Ilman tarvittavaa tuontilisenssiä tapahtuva maahantuonti loukkaa tosin yleistä etua, mutta se ei kuitenkaan loukkaa välittömästi valtion oikeutta. Valtio ei siten ole nyt kysymyksessä olevan laatuisessa asiassa asianomistaja.

Tullilaitoksen tehtävänä on tullihallinnosta annetun lain mukaan muun muassa toimittaa maahantuotujen tavaroiden tulliselvitys, jonka yhteydessä selvitetään tavaran maahantuonnin edellytykset. Maan ulkomaankaupan ja taloudellisen kasvun turvaamisesta annetun asetuksen 9 §:n mukaisesti tullikäsittelyssä valvotaan, että tuotava tavaraerä vastaa lisenssiä. Tullilaitoksen tehtävänä on myös huolehtia tullirikosten esitutkinnasta ja ryhtyä toimenpiteisiin tullirikokseen syyllistyneen saattamiseksi syytteeseen ilmoittamalla tapahtuneesta rikoksesta asianomaiselle viralliselle syyttäjälle. Laissa tai asetuksessa ei kuitenkaan ole annettu tullihallitukselle oikeutta itse ajaa syytettä nyt kysymyksessä olevan laatuisessa asiassa. Tullihallitukselle kuuluvat tullihallinnon johtaminen ja valvominen eivät myöskään sellaisinaan perusta tällaista oikeutta.

 Päätöslauselma

Raastuvanoikeuden ja hovioikeuden tullihallituksen syytteestä antamat lausunnot poistetaan ja tullihallituksen valitus jätetään tutkimatta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Mörä, af Hällström ja Rintala