A on Espoosta olleen, 21.11.1985 kuolleen B:n kuolinpesän osakkaana, koska kuolinpesän omaisuuden jakamisesta ei ollut päästy sopimukseen, vaatinut Helsingistä olevan asianajajan X:n määräämistä pesänjakajana suorittamaan jako.

C ja D ovat hakemuksesta kuultuina vastustaneet sitä väittäen, että kuolinpesän osakkaat olivat sopineet pesän jättämisestä jakamattomaksi lesken C:n elinajaksi. A on kiistänyt väitteen.

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että kuolinpesän osakkaat C, A ja D olivat tammikuun lopulla 1986 ja perunkirjoitustilaisuudessa B:n jälkeen 7.2.1986 tehneet keskenään sopimuksen siitä, että B:n kuolinpesä on osakasten yhteiseksi eduksi jäävä jakamatta C:n elinajaksi. Mainitussa perunkirjoitustilaisuudessa oli lisäksi todettu, ettei puolisoiden välistä 23.1.1956 tehtyä keskinäistä testamenttia ollut tarpeen valvoa.

Tämän vuoksi ja kun määräajaksi tehty sopimus pesän jakamattomuudesta voitiin julistaa osakkaan kanteesta oikeudessa lakanneeksi, jos siihen oli erityistä syytä, ja kun tällaista kannetta ei ollut nostettu, kihlakunnanoikeus on perintökaaren 24 luvun 1 ja 5 §:n säännösten nojalla, huomioonottaen lisäksi perintökaaren 3 luvun 1a §:n sekä 23 luvun 3 ja 4 §:n säännökset, hylännyt hakemuksen sekä velvoittanut A:n korvaamaan C:n ja D:n oikeudenkäyntikulut yhteisesti kohtuulliseksi harkituilla 3.000 markalla.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut asian, on hyväksynyt kihlakunnanoikeuden päätöksen perusteluineen ja jättänyt sen pysyväksi sekä velvoittanut A:n korvaamaan C:n ja D:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 800 markalla.