1989 false

KKO:1989:139

Ään.

A oli saapuessaan risteykseen joutunut edessä olleelle suojatielle tulleen jalankulkijan B:n vuoksi jarruttamaan voimakkaasti autoaan seurauksin, että auto oli törmännyt pylvääseen. Liikenneopastin oli näyttänyt A:lle vihreää valoa hänen lähestyessään risteystä ja vaihtunut punaiseksi vasta auton ylitettyä risteyksen. Kun liikennevalot risteyksessä oli säädetty siten, että liikenneopastimen näyttäessä ajoneuvoliikenteelle vihreää tai keltaista valoa jalankulkijaopastin näytti jalankulkijoille punaista valoa, katsottiin näytetyksi, että B oli ryhtynyt ylittämään ajorataa punaista valoa vastaan. B tuomittiin rangaistukseen liikenteen vaarantamisesta.

TLA 3 § 2 mom TLA 28 § TLL 4 § 2 mom TLL 98 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Syyte Turun raastuvanoikeudessa

Virallisen syyttäjän syytteeseen yhtyen A on asianomistajana vaatinut B:n tuomitsemista rangaistukseen liikenteen vaarantamisesta, koska B oli 4.2.1987 Turussa jalankulkijana risteyksessä ryhtynyt ylittämään katua, vaikka jalankulkijaopastin oli näyttänyt punaista valoa, seurauksin, että samanaikaisesti risteävää katua omistamallaan ja kuljettamallaan pakettiautolla risteykseen saapunut A, jolle liikenneopastin oli näyttänyt vihreää valoa, oli välttyäkseen ajamasta B:n päälle joutunut voimakkaasti jarruttamaan autoaan, jolloin se oli suojatien ylitettyään törmännyt vasemmalla suojatien ja risteyksen rajalla olleeseen Turun kaupungin omistamaan liikennevalopylvääseen, joka samoin kuin auto olivat vaurioituneet. Lisäksi A on vaatinut B:n velvoittamista suorittamaan hänelle korvaukseksi vakuutuksen omavastuuosuudesta 2.500 markkaa, vuokra-auton käyttökuluista 1.267 markkaa 8 penniä ja työansion menetyksestä 720 markkaa kaikki määrät 16 prosentin korkoineen 4.2.1987 lukien sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen.

Raastuvanoikeuden päätös 17.8.1987

Varattuaan Turun kaupungille tilaisuuden tulla asianomistajana kuulluksi raastuvanoikeus on, B:n kiistettyä syytteen ja korvausvaatimukset, katsonut jääneen näyttämättä, että B olisi syytteessä tarkoitetussa tilaisuudessa jalankulkijana ylittänyt kadun jalankulkijoille tarkoitetun liikennevalon näyttäessä hänen kulkusuunnastaan tuleville jalankulkijoille punaista valoa. Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt syytteen ja korvausvaatimukset sekä määrännyt, että syyttäjän kuulustuttamalle todistajalle valtion varoista maksetut todistelukustannukset 87 markkaa jäivät valtion vahingoksi.

Turun hovioikeuden päätös 23.11.1988

Hovioikeus, jonne A on valittamalla saattanut jutun ja jossa asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan laillisine korkoineen, on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa raastuvanoikeuden päätöstä ja velvoittanut A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi vastauskuluista 900 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 2.2.1989.

A on toistanut edellä ilmenevät vaatimuksensa vaatien lisäksi korvausta kuluistaan myös Korkeimmassa oikeudessa laillisine korkoineen.

B on antanut pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.11.1989 Perustelut

A:n takana hänestä vasemmalla risteykseen saapuneen auton kuljettaja on oikeudessa todistajana kertonut havainneensa, että liikenneopastimen heidän tulosuuntaansa osoittama valo oli A:n lähestyessä risteystä ollut vihreä ja muuttunut punaiseksi vasta A:n auton siirryttyä törmäyksen jälkeen risteyksen toiselle puolelle. Todistaja on niin ikään kertonut, että B oli törmäyksen sattuessa ollut suojatiellä keskellä ajorataa. Lisäksi jutussa on selvitetty liikennevalojen säätöjen olleen sellaiset, että liikenneopastimen osoittaessa A:n tulosuuntaan vihreää tai keltaista valoa jalankulkijaopastin osoitti B:n tulosuuntaan punaista valoa.

Esitetty näyttö osoittaa B:n syyllistyneen hänen syykseen väitettyyn liikenteen vaarantamiseen. A ei ole näyttänyt, että liikennevahingosta olisi aiheutunut hänelle työansion menetystä. Muut vaatimuksensa A on näyttänyt toteen.

Lainkohdat

Tieliikenneasetus 3 § 2 mom., 28 § Tieliikennelaki 4 § 2 mom., 98 §

Päätöslauselma

Alempien oikeuksien päätökset, lukuunottamatta todistajille maksettaviksi määrättyjä korvauksia, kumotaan ja A vapautetaan velvollisuudesta korvata B:lle vastauskuluja 900 markkaa.

B tuomitaan liikenteen vaarantamisesta viiteen 5:een 92 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 460 markkaa ja velvoitetaan korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut todistelukustannukset 87 markkaa. Lisäksi B velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi vakuutuksen omavastuuosuudesta 2.500 markkaa 16 prosentin korkoineen 14.8.1987 lukien ja vuokra-auton käyttökuluista 1.267 markkaa 8 penniä 16 prosentin korkoineen 29.5.1987 lukien.

A:n korvausvaatimus työansion menetyksestä sekä korkovaatimukset enemmälti hylätään.

B velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi tällä jutussa olleista oikeudenkäyntikuluista 4.000 markkaa 16 prosentin korkoineen tämän päätöksen antopäivästä lukien. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Nikkarinen (eri mieltä), Nybergh (eri mieltä), Ketola ja Paasikoski

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Nybergh: Katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden päätöstä. Velvoitan A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi vastauskuluista Korkeimmassa oikeudessa 1.000 markkaa 16 prosentin korkoineen oikeuden päätöksen antopäivästä lukien.

Oikeusneuvos Nikkarinen: Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan valituksessa Korkeimmalle oikeudelle on ilmoitettava: 1) miltä kohdin hovioikeuden ratkaisuun haetaan muutosta; 2) mitä muutoksia hovioikeuden ratkaisuun vaaditaan tehtäväksi; sekä 3) perusteet, joilla muutosta vaaditaan. A on edelle kirjoitetun 1 kohdan mukaisesti valituskirjelmässään, jonka on laatinut hänen avustajanaan toiminut asianajaja, otsikon vaatimukset alla vaatinut numeroimalla yksilöiden, että 1) hovioikeuden päätös kumotaan, 2) B velvoitetaan suorittamaan A:lle hänen alemmissa oikeuksissa vaatimansa korvaukset korkoineen ja 3) B velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut kaikissa oikeusasteissa korkoineen. Se seikka, että valituskirjelmään on otsakkeen perustelut alle kirjoitettu oikeudenkäyntikirjelmissä vanhastaan yleisesti käytetty sanonta "uudistaen samalla kaiken asiassa aikaisemmin lausumani ja vaatimani" ei oikeuta, huomioon ottaen oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 6 §:n 2 momentissa Korkeimpaan oikeuteen annettavan valituksen sisällölle asetetut vaatimukset ja sen, että A on täällä selkeästi yksilöinyt vaatimuksensa, katsomaan, että raastuvanoikeudessa virallisen syyttäjän syytteeseen yhtynyt A tällä ylimalkaisella lauseella olisi Korkeimmassa oikeudessa vaatinut B:n tuomitsemista rangaistukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluissa selostettu näyttö osoittaa B:n virallisen syyttäjän raastuvanoikeudessa esittämän syytteen mukaisesti jalankulkijana ryhtyneen risteyksessä ylittämään katua, vaikka jalankulkijaopastimen punainen valo on merkinnyt, ettei hän olisi saanut astua ajoradalle. Samanaikaisesti risteykseen saapunut A on tämän vuoksi joutunut jarruttamaan autoaan, jolloin se on törmännyt lyhtypylvääseen ja vaurioitunut. B on siten tuottamuksellaan aiheuttanut ne vahingot, joista A on vaatinut häneltä korvausta lukuunottamatta työansion menetystä, jota A ei ole näyttänyt liikennevahingosta hänelle aiheutuneen.

Tämän vuoksi yhdyn Korkeimman oikeuden päätöslauselmasta ilmenevään ratkaisuun siltä osin kuin kysymys on B:n A:lle suoritettavista korvauksista, A:n vapauttamisesta velvollisuudesta korvata B:lle vastauskuluja hovioikeudessa ja B:n velvoittamisesta korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut.