A:n konkurssipesä on B:lle 15.10.1985 ja C:lle 17.10.1985 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla muun muassa kertonut, että A oli asetettu Helsingin raastuvanoikeuden 16.4.1985 julistamalla päätöksellä konkurssiin. Konkurssin alkamispäivä oli ollut 16.10.1984 ja siinä oli toimitettu valvonta 6.8.1985. Konkurssipesää selvitettäessä oli havaittu, että A oli 14.3.1984 vahvistetulla lahjakirjalla lahjoittanut lapsilleen C:lle ja B:lle puolet Rantasalmen kunnan Hiltulan kylässä sijaitsevista Toivolan tilasta RN:o 13:5 ja Markkulan tilasta RN:o 13:14 sekä samana päivänä vahvistetulla kauppakirjalla luovuttanut heille puolet edellä mainituista tiloista 120.000 markan kauppahinnasta, jota kauppahintaa ei kuitenkaan ollut maksettu. C ja B, joille oli 7.5.1984 myönnetty lainhuuto kummallekin puoleen Toivolan ja Markkulan tiloista, olivat 15.1.1985 vahvistetulla kauppakirjalla myyneet sanotut tilat 290.000 markan kauppahinnasta.

Koska A oli lahjoittamalla hukannut omaisuuttaan ja lahjanluonteisella kauppakirjalla sitä luovuttanut aiheuttaen velkojilleen tuntuvaa vahinkoa, konkurssipesä on vaatinut, että C ja B velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti suorittamaan konkurssipesälle vahingonkorvauksena edelleen luovuttamiensa tilojen ja eräiden määräalojen osalta konkurssisäännön 46 §:n i kohdan nojalla yhteensä 800.000 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien sekä korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut korkoineen.

C ja B ovat kiistäneet kanteen ja lausuneet, että eräällä kolmannella henkilöllä oli ollut hallussaan Toivolan ja Markkulan sekä eräisiin muihin A:n omistamiin tiloihin kiinnitettyjä haltijavelkakirjoja yhteensä 1.250.000 markan määrästä. Haltijavelkakirjat oli 16.5.1984 luovutettu eräälle pankille A:n ja mainitun kolmannen henkilön välisen taloudellisen selvittelyn yhteydessä A:lle siirrettyjen vastuiden vakuudeksi. Toivolan ja Markkulan tilat oli myyty 15.1.1985 pankin vaatimuksesta 290.000 markan kauppahinnasta. Kaupantekokulujen osuus oli ollut 25.000 markkaa ja jäännöskauppahinta 265.000 markkaa oli käytetty A:n pankilta saamien lainojen maksamiseen. Koska luovutettu omaisuus oli ollut vakuutena A:n maksusitoumuksista ja tilojen myynnistä saadut varat oli käytetty hänen velkojensa maksuun, luovutus ei ollut tuottanut konkurssipesän velkojille vahinkoa.

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli lapsilleen C:lle ja B:lle lahjoittanut 14.3.1984 vahvistetulla lahjakirjalla puolet kysymyksessä olevista Toivolan ja Markkulan tiloista sekä samana päivänä vahvistetulla kauppakirjalla myynyt heille toisen puolen samoista tiloista 120.000 markan kauppahinnalla. Jutussa oli jäänyt näyttämättä, että kauppahintaa olisi osaksikaan maksettu. Oikeustoimista oli syntynyt A:n konkurssivelkojille tuntuva vahinko. C ja B olivat 15.1.1985 vahvistetulla kauppakirjalla myyneet Toivolan ja Markkulan tilat 290.000 markan kauppahinnalla kolmansille, jotka saantonsa perusteella olivat olleet oikeutettuja pitämään tilat.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on, samalla kun se on peräyttänyt konkurssipesään lahjakirjalla 14.3.1984 luovutetun Rantasalmen kunnan Porosalmen kylässä sijaitsevan Vuorelan tilan RN:o 1:28 ja noin 41 hehtaarin määräalan, joka mainitulla lahjakirjalla luovutetusta Pääskylän tilasta RN:o 1:56 sanotussa Porosalmen kylässä edelleen oli C:n ja B:n omistuksessa, konkurssisäännön 46 §:n b, g ja i kohtien nojalla velvoittanut C:n ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan konkurssipesälle vahingonkorvauksena Toivolan ja Markkulan tilojen arvona 240.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 17.10.1985 lukien. C ja B on yhteisvastuullisesti velvoitettu korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut 17.000 markalla 16 prosentin korkoineen 27.1.1987 lukien.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi konkurssipesä sekä C ja B olivat saattaneet asian, on todennut kanteessa kerrotun omaisuuden olleen jutun asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan tiloihin kiinnitettyjen velkakirjojen ja A:n eräälle pankille 16.5.1984 antaman panttaussitoumuksen nojalla vakuutena kahden yhtiön sitoumuksista pankille. Toivolan ja Markkulan tilat oli C:n ja B:n sekä pankin 15.1.1985 tekemän sopimuksen nojalla myyty samana päivänä vapaaehtoisella kaupalla ja kauppahintana saadut varat oli kuluja lukuunottamatta käytetty mainittujen kahden yhtiön maksusitoumusten suorittamiseen. Koska kuitenkin edellä mainittu panttaussitoumus oli annettu vasta sen jälkeen kun A oli 14.3.1984 vahvistetuilla lahjakirjalla ja kauppakirjalla luovuttanut kysymyksessä olevan omaisuuden C:lle ja B:lle, jotka puolestaan olivat 15.1.1985 tehneet pankin kanssa edellä mainitun sopimuksen Toivolan ja Markkulan tilojen myymisestä, hovioikeus on katsonut, että A oli lahjoittamalla omaisuuttansa C:lle ja B:lle hukannut sen arvoista omaisuutta, että siitä oli hänen velkojilleen tullut tuntuva vahinko, ja että A:n kiinteistönkauppaa, jossa sovittua 120.000 markan kauppahintaa B ja C eivät olleet näyttäneet osaksikaan maksaneensa, oli asiassa esiin tulleet asianhaarat huomioon ottaen pidettävä lahjan luonteisena.

C ja B olivat 15.1.1985 vahvistetulla kauppakirjalla luovuttaneet Toivolan ja Markkulan tilat 290.000 markan yhteisestä kauppahinnasta eräille henkilöille. Koska A:n 14.3.1984 vahvistetulla lahjakirjalla ja samana päivänä vahvistetulla kauppakirjalla C:lle ja B:lle luovuttama omaisuus, joka olisi ollut peräytettävä konkurssipesään, oli joutunut kolmannelle henkilölle, konkurssipesällä oli oikeus saada omaisuuden arvon mukaan korvaus vahingostaan C:ltä ja B:ltä.

Hovioikeus on katsonut jutussa esitetyn selvityksen nojalla, että Toivolan ja Markkulan tilojen yhteisenä arvona oli pidettävä 430.000 markkaa ja että konkurssipesälle oli C:n ja B:n tekemän luovutuksen osalta aiheutunut tämän suuruinen vahinko, jonka he olivat velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan konkurssipesälle.

Näillä perusteilla hovioikeus on, tuomitessaan C:n ja B:n Pääskylän tilaa koskevien edelleen luovutusten johdosta maksamaan vahingonkorvauksena yhteensä 135.000 markkaa, korottanut Toivolan ja Markkulan tilojen arvosta maksettavan korvauksen 430.000 markaksi, joten C:n ja B:n tuli yhteisvastuullisesti suorittaa vahingonkorvaukseksi 565.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 17.10.1985 lukien. C ja B on velvoitettu yhteisvastuullisesti korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 1.500 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.