Raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä lausunut selvitetyksi, että A ja B olivat Uudessakaupungissa, A metsästysseuran hirvieläinten metsästyksen johtajana ja B metsästyksen johtajan varamiehenä yksissä tuumin päättäneet Turun ja Porin lääninhallituksen myöntämän luvan nojalla 1.10.1985 aloitetun hirvenmetsästyksen yhteydessä aloittaa myös valkohäntäpeuran metsästyksen. Lääninhallituksen luvassa oli kuitenkin valkohäntäpeuran metsästys sallittu hirvieläinten metsästyksestä annetussa asetuksessa määrättynä metsästysaikana eli vasta 15.10.1985 alkaen. B oli 13.10.1985 Korsaaren Merikaskisissa A:n toimiessa metsästyksen johtajana tahallaan ampunut valkohäntäpeuran naarasvasan ilman siihen oikeuttavaa viranomaisen lupaa.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on, tuomitessaan A:n ja B:n kummankin metsästysrikoksesta sakkorangaistukseen ja menettämisseuraamuksiin, metsästyslain 64 a §:n 1 momentin nojalla määrännyt heidät molemmat metsästyskieltoon, jonka viimeinen päivä oli 9.10.1988.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi muun muassa virallinen syyttäjä oli saattanut jutun vaatien A:n ja B:n tuomitsemista pitempään metsästyskieltoon, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan.