1989 false

KKO:1989:121

Ään.

A oli B:n konkurssissa paikalletulopäivän jälkeen saanut tietää, ettei B ollut suorittanut A:n B:lle myymien osakkeiden kaupasta menevää jo ennen konkurssin alkamista maksettavaksi tullutta siirtoleimaveroa, joka B:n olisi kaupan ehtojen mukaan pitänyt suorittaa, ja että leimavero veronlisäyksineen tämän vuoksi pantiin myyjän ja ostajien maksettavaksi. A:lla ei ollut oikeutta valvoa B:n konkurssissa paikalletulopäivän jälkeen takautumissaatavanaan B:ltä leimaveron ja veronlisäyksen määrää.

KS 30 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Valvonta B Oy:n konkurssissa Lappeenrannan raastuvanoikeudessa

A:n valvottua B Oy:n 29.12.1987 alkaneessa konkurssissa 25.4.1988 toimitetussa valvonnassa 19.9.1986 allekirjoitettuun D Oy:n osakkeiden luovutusta koskevaan kauppakirjaan, jossa ovat olleet myyjinä A ja C sekä ostajana B Oy, perustuvaa maksamatonta kauppahintaa 555.000 markkaa korkoineen A ja C ovat konkurssissa 30.5.1988 toimitetussa toisessa esiinhuudossa lausuneet, että Kymen lääninverovirasto oli valvontapäivän jälkeen ilmoittanut panevansa heidän maksettavakseen mainitusta kaupasta menevän leimaveron veronlisäyksineen. Tämän vuoksi A ja C ovat mainitussa esiinhuudossa valvoneet lääninveroviraston maksuunpanemaa leimaveroa veronlisäyksineen enintään 35.000 markkaa.

Raastuvanoikeuden konkurssituomio 18.7.1988

Raastuvanoikeus on A:n ja C:n 30.5.1988 tekemän valvonnan osalta lausunut, että valvonta oli toimitettu paikalletulopäivän 25.4.1988 jälkeen eivätkä he olleet esittäneet laillista syytä valvonnan toimittamiselle sen jälkeen. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on konkurssisäännön 29 §:n nojalla jättänyt valvonnan tutkimatta.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 19.10.1988

Hovioikeus, jossa A ja C olivat hakeneet muutosta, on kysymyksessä olevilta osin pysyttänyt raastuvanoikeuden ratkaisun.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 16.2.1989.

A ja C ovat yhteisessä hakemuksessaan vaatineet, että heidän esiinhuudossa tekemänsä valvonta hyväksyttäisiin ja että B Oy:n konkurssipesä velvoitettaisiin korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa asiassa. A ja C ovat lausuneet muun muassa, että valvonta oli konkurssisäännön 30 §:n mukaan oikein suoritettu. Lääninverovirasto oli vasta paikalletulopäivän jälkeen kohdistanut heihin vaatimuksen, joka oli perustunut siihen, ettei konkurssivelallinen ollut maksanut arvopaperikaupasta menevää leimaveroa. Kauppakirjassa oli nimenomainen ehto siitä, että ostajan velvollisuus oli suorittaa leimavero, joka olisi pitänyt maksaa viimeistään 19.11.1986.

B Oy:n konkurssipesä ei ole antanut siltä pyydettyä vastausta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.10.1989 Perustelut

Velkoja, joka ei velallisen konkurssissa viimeistään paikalletulopäivänä ilmoita konkurssisäännön 24 §:n mukaisesti saatavaansa, menettää mainitun lain 29 §:n nojalla oikeutensa maksun saamiseen konkurssipesästä. Konkurssisäännön 30 §:n mukaan velkoja voi kuitenkin valvoa saatavansa vielä esiinhuudossa, mikäli velkojalla on ollut paikalletulopäivänä laillinen este.

Kun A ja C myyjinä ja B Oy ostajana ovat 19.9.1986 tehneet D Oy:n osakkeita koskevan kaupan, on leimaverolain 85 ja 87 §:n mukaan myyjien velvollisuutena ollut laatia luovutuksesta laskelma, joka on pitänyt varustaa kaupasta menevää siirtoleimaveroa vastaavilla leimamerkeillä ja näyttää kahden kuukauden kuluessa kaupasta verotoimistolle. Myyjien laiminlyödessä tämän velvollisuutensa on ostajan tullut se täyttää. Kun myyjät ja ostaja eivät ole suorittaneet leimaveroa, Kymen lääninverovirasto on 9.5.1988 päivätyllä kirjeellään ilmoittanut maksuunpanevansa leimaveron veronlisäyksineen myyjien ja ostajan maksettavaksi. Tämän vuoksi A ja C ovat B Oy:n konkurssissa 30.5.1988 toimitetussa toisessa esiinhuudossa valvoneet lääninveroviraston maksuunpanemaa leimaveroa veronlisäyksineen enintään 35.000 markkaa.

A:n ja C:n velvollisuutena myyjinä on ollut viimeistään 19.11.1986 suorittaa kaupasta menevä siirtoleimavero. Kauppakirjassa on sovittu, että ostaja maksaa kaupasta menevän leimaveron. Tähän perustuen A:lla ja C:llä on ollut sen varalta, että he joutuisivat leimaveroa maksamaan, tämän leimaveron määrää vastaava takautumissaatava B Oy:ltä. Takautumissaatavan oikeusperuste on syntynyt ennen B Oy:n konkurssin alkamista. Saatava olisi siten pitänyt valvoa konkurssissa konkurssisäännön 24 §:ssä säädetyin tavoin 25.4.1988. A:n ja C:n asiana myyjinä on ollut varmistua siitä, että B Oy oli maksanut leimaveron säädetyn ajan kuluessa. Näin ollen se seikka, että A ja C ovat ilmoituksensa mukaan saaneet vasta 25.4.1988 jälkeen tietää leimaveron maksuunpanosta ja siitä, ettei leimaveroa ollut suoritettu, ei ole ollut sellainen konkurssisäännön 30 §:ssä tarkoitettu laillinen este, että se olisi oikeuttanut heidät valvomaan saatavan sanotun lainkohdan nojalla vielä paikalletulopäivän jälkeen. Muutakaan laillista perustetta paikalletulopäivän jälkeiseen valvontaan kysymyksessä olevan saatavan osalta ei ole esitetty.

Edellä olevan perusteella Korkein oikeus on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Ketola: Katson, että A ja C ovat voineet luottaa siihen, että B Oy kysymyksessä olevan kauppakirjan ehdon mukaisesti maksoi kaupasta menevän siirtoleimaveron. Kun he ovat vasta B Oy:n konkurssin paikalletulopäivän jälkeen saaneet tietää, ettei leimaveroa ollut maksettu, heillä on ollut konkurssisäännön 30 §:ssä tarkoitettuun lailliseen esteeseen rinnastettava syy olla valvomatta kauppakirjan ehtoon perustuvaa takautumissaatavaansa paikalletulopäivänä. Alempien oikeuksien ei siten olisi pitänyt jättää heidän esiinhuudossa suorittamaansa valvontaa tutkimatta. Tämän vuoksi kumoan hovioikeuden tuomion ja raastuvanoikeuden konkurssituomion siltä osin kuin A:n ja C:n valvonta on B Oy:n konkurssissa jätetty tutkimatta. Palautan A:n ja C:n suorittaman valvonnan Lappeenrannan raastuvanoikeuteen, jonka tulee ottaa asia omasta aloitteestaan käsiteltäväkseen ja antaa siinä uusi lausunto.

Oikeusneuvos Nybergh: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Ketola.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Nikkarinen, Nybergh (eri mieltä), Ketola (eri mieltä) ja Paasikoski