Kihlakunnanoikeus on virallisen syyttäjän ja pankki X:n syytteestä, varattuaan B:lle ja C:lle tilaisuuden tulla kuulluiksi asianomistajina, lausunut selvitetyksi, että A oli

1) 24.1.1985 Forssassa väärentänyt perustettavan yhtiön lukuun hyväksymäänsä 50.000 markan määräiseen vekseliin asettajaksi B:n ja siirtäjäksi C:n nimen sekä käyttänyt näin valmistamaansa asiakirjaa hankkiakseen itselleen hyötyä luovuttamalla sen samana päivänä pankki X:n Forssan konttorista saamansa 50.000 markan määräisen vekseliluoton vakuudeksi. Vekseli oli erääntynyt maksettavaksi 24.4.1985 ja se oli maksun laiminlyönnin vuoksi protestoitu 26.4.1985. X:lle oli teon johdosta aiheutunut rahan tappio.

2) 30.4.1985 Forssassa sekä Helsingissä ja Karkkilassa hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua tietoisena siitä, ettei hänen pankki X:n Forssan konttorissa olevalla shekkitilillään ollut vastaavaa katetta, erehdyttänyt eri liikkeiden henkilökunnan luovuttamaan hänelle hyödykkeitä ja palveluita, käyttämällä maksuvälineenä viittä 30.4.1985 asettamaansa shekkiä, kukin määrältään 500 markkaa, niin että X:lle oli shekkien lunastamisen vuoksi aiheutunut tilinylityksistä 2.534 markan 85 pennin määräinen rahan tappio.

Kihlakunnanoikeus on sen vuoksi, samalla kun A velvoitettiin suorittamaan korvauksia pankki X:lle, rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin ja 5 §:n sekä 7 luvun 2 §:n nojalla tuominnut A:n 1 kohdassa mainitusta yksityisen asiakirjan väärentämisestä 1 vuodeksi vankeuteen ja 2 kohdassa mainitusta jatketusta petoksesta 3 kuukaudeksi vankeuteen, mitkä rangaistukset on yhdistetty 1 vuodeksi 1 kuukaudeksi vankeutta. Kihlakunnanoikeus on lisäksi lausunut, että yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaati rangaistuksen tuomitsemista A:lle ehdottomana.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A valittamalla oli saattanut jutun vaatien, että hänelle tuomittu rangaistus määrättäisiin ehdolliseksi, on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen pysyväksi.