Raastuvanoikeus on Harjavallan Säästöpankin kanteesta katsonut selvitetyksi, että A oli 10.9.1981 päivätyllä takaussitoumuksella mennyt omavelkaiseen takaukseen Harjavallan Auto Oy:n velallisena nostaman 150.000 markan pankkilainan korkoineen ja viivästyskorkoineen maksamisesta pankille. Sanottu velka oli erääntynyt maksettavaksi sen johdosta, että pankki oli sitä 5.10.1985 A:lle tiedoksiannetulla haasteella vaatinut, minkä vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt A:n esittämän ennenaikaisuusväitteen.

Koska ei ollut voitu näyttää toteen pankin sitoutuneen vapauttamaan A:ta takausvastuusta, raastuvanoikeus on velvoittanut hänet heti kuitattua velkakirjaa vastaan maksamaan lainan jäännöspääoman 71.184 markkaa 64 penniä, korkoa 11,50 prosenttia tälle pääomalle 10.3.1985 lukien ja lisäkorkoa 3 prosenttia 10.9.1985 lukien täyden maksun tapahtumiseen. Vielä A on velvoitettu suorittamaan pankille sen oikeudenkäyntikulujen korvauksena 4.000 markkaa.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A valittamalla oli saattanut jutun, on lausunut, että A oli 10.9.1981 päivätyllä takaussitoumuksella sitoutunut omavelkaiseen takaukseen pankin Harjavallan Auto Oy:lle 8.9.1981 allekirjoitetun velkakirjan perusteella antaman velan sekä sen koron ja viivästyskoron maksamisen vakuudeksi. Velkakirjan määräysten mukaan velan maksamattomalle pääomalle oli suoritettava viivästyskorkoa eräpäivästä maksupäivään, mikäli velkaa tai korkoa ei maksettu sovittuna eräpäivänä. Koron maksamispäiväksi oli määrätty kunkin maalis- ja syyskuun 10. päivä. Velkakirjan yleisten luottoehtojen 6 kohdan mukaan velkaa oli velallisen joutuessa konkurssiin pidettävä heti erääntyneenä, jos pankki niin vaati. Harjavallan Auto Oy oli joutunut konkurssiin 2.1.1984, ja pankki oli 15.5.1984 valvonut velkakirjan pääoman, koron ja viivästyskoron.

Takaajan maksuvelvollisuus edellytti takauksen kohteena olevan velan käymistä maksettavaksi. Velallisen konkurssi sen enempää kuin konkurssissa tapahtunut valvonta eivät eräännyttäneet päävelkaa. Edellä sanottujen velkakirjan ehtojen mukaan viivästyskoron valvomisen edellytyksenä ei ollut ollut päävelan maksettavaksi lankeaminen. Velan valvominen Harjavallan Auto Oy:n konkurssissa ei siten sisältänyt velkakirjan yleisten luottoehtojen 6 kohdassa edellytettyä eräännyttämisvaatimusta. Pankki ei ollut näyttänyt esittäneensä muutakaan sellaista vaatimusta, jonka perusteella kysymyksessä oleva velka olisi katsottava erääntyneeksi.

Näillä perusteilla hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen A:n osalta, hylännyt häneen kohdistetun kanteen ennenaikaisena ja vapauttanut A:n kaikesta tuomitusta maksuvelvollisuudesta. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin nojalla on hylätty pankin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset.