Viljam V:n kuolinpesän osakkaat Tyyne, Seppo ja Tarmo V sekä Merja P, omaa sukua V, ovat H:lle 18.2.1984 tiedoksi annetun haasteen nojalla kanteessaan kertoneet, että he olivat 2.2.1970 allekirjoitetulla kauppakirjalla myyneet Siilinjärven kunnan Kasurilan kylässä olevasta Purolan tilasta RN:o 15:45 noin 0,5 hehtaarin suuruisen määräalan H:lle. Tyyne V oli allekirjoittanut kauppakirjan, paitsi omasta puolestaan ja valtakirjalla Seppo ja Tarmo V:n puolesta, tuolloin vielä alaikäisen P:n holhoojana. Kaupalle ei ollut hankittu oikeuden hyväksymistä eikä P, joka oli syntynyt 20.6.1951, ollut hyväksynyt sitä täysi-ikäiseksi tultuaan. Tämän vuoksi kuolinpesän osakkaat ovat vaatineet, että määräalan kauppa julistetaan mitättömäksi ja H velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa.

Kanteesta kuultuna H on vaatinut sen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Täysivaltaisilla myyjillä ei ollut perustetta vaatia kaupan mitättömäksi julistamista. Vaikka kauppa ei sitonutkaan P:tä, ei hänelläkään ollut perustetta kaupan mitättömäksi julistamiseksi. Hänen oikeutensa määräalaan Purolan tilan yhteisomistajana selviäisi myöhemmin suoritettavassa jakotoimituksessa, jolloin vasta oli todettavissa, loukkasiko määräalan kauppa hänen oikeuttaan.

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että Viljam V:n kuolinpesän osakkaat Tyyne V omasta puolestaan ja alaikäisen lapsensa Merja V:n holhoojana sekä Seppo ja Tarmo V olivat 2.2.1970 allekirjoitetulla kauppakirjalla myyneet kuolinpesään kuuluvasta Siilinjärven kunnan Kasurilan kylässä olevasta Purolan tilasta RN:o 15:45 noin puolen hehtaarin suuruisen määräalan H:lle 2.500 markan kauppahinnasta. Sanotulle kaupalle ei ollut hankittu alaikäisen Merja V:n osalta oikeuden lupaa eikä hän myöskään täysi-ikäiseksi tultuaan ollut hyväksynyt sitä.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on holhouslain 39 ja 41 §:n nojalla julistanut kaupan kokonaisuudessaan mitättömäksi ja velvoittanut Tyyne V:n myötäpuolineen suorittamaan heti kuitin saadessaan kauppahinnan 2.500 markkaa H:lle takaisin. Asian laatuun nähden Tyyne V:n myötäpuolineen oli pidettävä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Hovioikeus, jossa H oli hakenut muutosta, on lausunut, että kauppakirjan ehtojen mukaan kuolinpesän kaupantekohetkellä täysi-ikäiset osakkaat eivät olleet asettaneet kaupan pätevyyden ehdoksi sitä, että holhoustuomioistuin hyväksyy kaupan alaikäisen myyjän osalta, eikä sellaista ollut näytetty muutenkaan edellytetyn. Jutussa ei ollut myöskään näytetty, ettei P voisi saada laillisen perimysjärjestyksen mukaan hänelle kuuluvaa osaa tilasta sen myymättä jääneestä osasta. Näillä perusteilla hovioikeus on, muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä, julistanut puheena olevan määräalan kaupan mitättömäksi vain siltä osin kuin sillä oli myyty P:lle kuuluvaksi katsottava osuus määräalasta ja hylännyt H:n kauppahinnan palauttamista koskeneen vaatimuksen P:n osalta ennenaikaisena ja Tyyne, Seppo ja Tarmo V:n osalta jutun lopputulokseen nähden sekä vapauttanut P:n ja Tyyne, Seppo ja Tarmo V suorittamasta H:lle kihlakunnanoikeudessa tuomittuja 2.500 markkaa. Oikeudenkäyntikulujen osalta kihlakunnanoikeuden päätös on jätetty pysyväksi.