C on kertonut työskennelleensä 15.3.1978 alkaen keittiömestarina Lomalähde Oy:n palveluksessa Kankaanpäässä sijaitsevassa Kuninkaanlähteen lomahotellissa. Lomalähde Oy oli 29.2.1984 lopettanut liiketoimintansa hotellissa. Pohjanlinna Oy oli 1.3.1984 lukien jatkanut hotellissa samaa liiketoimintaa. C oli 1.3.1984 siirtynyt Pohjanlinna Oy:n palvelukseen toimien edelleen keittiömestarina sanotussa hotellissa 31.12.1984 saakka, jolloin hänen työsuhteensa oli päättynyt.

C:n työsuhde oli jatkunut keskeytyksettä 15.3.1978 lukien, joten hänellä oli majoitus- ja ravitsemisliikkeiden esimiehiä ja vastaavia hoitajia koskevan työehtosopimuksen mukaan oikeus saada 1.4.1983 jälkeiseltä ajalta lomaa 2,5 arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Koska hänen työsuhteensa ei vuosilomalain 6 §:n 1 momentin säännös huomioon ottaen ollut yrityksen haltijan vaihtumisen yhteydessä keskeytynyt, hänelle oli kertynyt lomanmääräytymisvuodelta 1.4.1983-31.3.1984 vuosilomaa 30 arkipäivää. Hänelle oli kuitenkin annettu 2.5.1984 alkaneena lomakautena lomaa ainoastaan kaksi arkipäivää, joten häneltä oli jäänyt saamatta lomaa 28 arkipäivää. Hänelle ei ollut työsuhteen päätyttyä myöskään maksettu mainittuja lomapäiviä vastaavaa lomakorvausta. Kun hänen päiväpalkkansa oli työsuhteen päättyessä ollut 232 markkaa, C on vaatinut, että Pohjanlinna Oy, joka vuosilomalain 6 §:n 1 momentin mukaan oli vastuussa myös hänen Lomalähde Oy:n palveluksessa ansaitsemastaan vuosilomasta, velvoitetaan suorittamaan hänelle lomakorvausta ajalta 1.4.1983-31.3.1984 yhteensä 6.496 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.12.1984 lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Pohjanlinna Oy on vaatinut kanteen hylkäämistä. Yrityksen haltijan vaihdoksessa ei ollut kysymys työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetusta liikkeen luovutuksesta, joten C:n työsuhde oli päättynyt ennen hänen siirtymistään Pohjanlinna Oy:n palvelukseen. Yhtiö ei näin ollen ollut vastuussa C:n Lomalähde Oy:n palveluksessa ansaitsemista vuosilomista.

Kihlakunnanoikeus on lausunut, että vuosilomalain 6 §:n 1 momentin mukaan työsuhteen ei katsota keskeytyneen yrityksen omistajan tai haltijan vaihdoksen johdosta. Säännöksestä johtuu, että myös se aika, jonka työntekijän työsuhde aikaisemman työnantajan palveluksessa on kestänyt, on otettava huomioon ratkaistaessa, kuinka paljon työntekijällä on oikeus saada lomaa vuosilomalain 3 §:n 1 momentin perusteella uuden työnantajansa palveluksessa ollessaan. C:n vuosiloman pituutta 1.3.1984 jälkeiseltä ajalta laskettaessa oli näin ollen otettava huomioon myös hänen Lomalähde Oy:n palveluksessa ansaitsemansa täydet lomanmääräytymiskuukaudet.

Vuosilomalain 6 §:n 1 momentin säännös ei kuitenkaan merkitse aikaisemman työnantajan vuosilomalain mukaisten velvoitteiden siirtymistä uuden työnantajan vastattaviksi. Jollei uusi työnantaja ole ottanut vastattavakseen aikaisemmalle työnantajalle kuuluneiden, puheena olevien velvoitteiden täyttämisestä eikä työsopimuslain 7 §:n 2 ja 3 momentin säännöksistä muuta johdu, työntekijällä on oikeus saada uudelta työnantajaltaan vuosilomaa ja vuosilomakorvausta vain niiden kuukausien työssäolon perusteella, joina työsuhde tähän työnantajaan on jatkunut.

Työsopimuslain 7 §:n 2 momentin mukaan työnantajan liikettä luovutettaessa siirtyvät hänen oikeutensa ja velvollisuutensa välittömästi liikkeen uudelle omistajalle. Työsopimuslain 7 §:n 3 momentin mukaan liikkeen luovutusta koskevia säännöksiä on vastaavasti sovellettava vuokralleantoon. Liikkeen luovutustapauksessa uusi työnantaja on siten velvollinen antamaan vuosilomaa ja lomakorvausta myös siltä osin kuin työntekijä on ansainnut lomaa aikaisemman työnantajan palveluksessa.

Työsopimuslain mainittuja säännöksiä ei voitu soveltaa nyt kysymyksessä olevaan tapaukseen. Lomalähde Oy ei ollut luovuttanut eikä vuokrannut liikettään Pohjanlinna Oy:lle, vaan viimeksi mainittu yhtiö oli jatkanut hotellija ravintolaliikettä samoissa vuokratiloissa, joissa vastaavaa toimintaa oli Lomalähde Oy:n toimesta aikaisemmin harjoitettu.

C ei ollut väittänytkään, että Pohjanlinna Oy olisi sopimuksin ottanut vastattavakseen Lomalähde Oy:n vuosilomista johtuvien velvollisuuksien täyttämisestä. Pohjanlinna Oy oli näyttänyt suorittaneensa C:lle vuosilomakorvauksen siltä ajalta, jonka hän oli ollut yhtiön palveluksessa.

Pohjanlinna Oy ei näin ollen ollut velvollinen maksamaan C:lle tämän vaatimia lomakorvauksia. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen kokonaisuudessaan.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi C oli saattanut jutun, on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.