B on veljelleen A:lle tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla kertonut, että heidän isänsä, mylläri C oli 11.11.1961 vahvistetulla kauppakirjalla ostanut Ylöjärven kunnan Ylöjärven kylässä sijaitsevan XY:n tilan RN:o 5:69 tuolloin alaikäisen, 9.6.1947 syntyneen A:n nimiin 16.000 nykymarkan kauppahinnasta ja että A:lle oli myönnetty lainhuuto tilaan 1.3.1962. Sittemmin oli käynyt selville, että tila oli ostettu isän C:n omilla varoilla. A:lle ei ollut määrätty uskottua miestä hänen puolestaan vastaanottamaan tilan ostamiseen käytettyjä, C:n A:lle lahjoittamia varoja eikä myöskään vastaanottamaan tilaa. Uskotun miehen puuttumisen johdosta ei ollut syntynyt pätevää lahjoitusta eikä A ollut voinut saada omistusoikeutta tilaan. Tällä perusteella ja kun C oli kuollut 6.9.1979 eikä hänen jälkeensä ollut toimitettu perinnönjakoa, B on vaatinut, että lahjoitus todettaisiin pätemättömäksi ja kaupan kohteena olleen kiinteistön vahvistettaisiin tulleen C:n omistukseen ja A:lle myönnetyn lainhuudon estämättä kuuluvan C:n kuolinpesään. Vaatimuksensa tueksi B on vielä viitannut Korkeimman oikeuden ratkaisuihin 1979 II 31 ja 1982 II 45.

A:n vastustettua kannetta kihlakunnanoikeus, jossa asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan ja jossa on kuultu myös muita C:n oikeudenomistajia, on katsonut käyneen selville, että C oli 11.11.1961 vahvistetulla kauppakirjalla ostanut silloin alaikäisen poikansa A:n holhoojana tämän puolesta ja tämän nimiin puheena olevan XY:n tilan RN:o 5:69 X:ltä ja Y:ltä 1.600.000 vanhan markan kauppahinnasta ja maksanut kauppahinnan omilla varoillaan. C:n oli katsottava, suorittaessaan A:n puolesta omilla varoillaan mainitun kauppahinnan myyjille, antaneen A:lle kauppahintaa vastaavan rahalahjan. A:lle ei ollut määrätty uskottua miestä tai muuta laillista edustajaa ottamaan hänen puolesta vastaan mainittua rahalahjoitusta. Täysi-ikäiseksi tultuaan A:n oli katsottava hyväksyneen isältään kaupan yhteydessä saamansa kauppahintaa vastaavan rahalahjoituksen.

Sen vuoksi ja ottaen vielä huomioon, että 11.11.1961 vahvistetussa kiinteistönkaupassa oli ostajaa A:ta edustanut laillisesti hänen holhoojansa C ja XY:n tilan oli siten katsottava tulleen laillisesti A:n omistukseen sekä ettei ollut näytetty perustetta, jolla C:n A:lle tekemää ja tämän hyväksymää kauppahintaa vastaavaa rahalahjoitusta olisi tällä hetkellä pidettävä pätemättömänä, kihlakunnanoikeus on hylännyt B:n kanteen ja velvoittanut B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 14.000 markkaa.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, on pääasian osalta jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. Koska asia oli kuitenkin ollut oikeudellisesti epätietoinen niin, että B:lläkin oli ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, hovioikeus on hylännyt A:n vaatimuksen saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan kihlakunnanoikeudessa ja vapauttanut B:n suorittamasta A:lle kihlakunnanoikeudessa niistä tuomittua korvausta 14.000 markkaa. Kun kihlakunnanoikeuden päätöstä ei pääasian osalta muutettu, hovioikeus on hylännyt B:n vaatimuksen saada korvausta kuluistaan hovioikeudessa.