1988 false

KKO:1988:138

Ään.

A:n jälkeen suoritetussa perinnönjaossa pesänjakaja oli jakanut perintöosuuden kuolleen perillisen B:n kuolinpesän osakkaille yhteisesti. Perinnönjaon moitetta koskevaan juttuun B:n kuolinpesän osakasta ei voitu haastaa oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 14 §:n 2 momentin mukaisesti, koska haaste ei koskenut kuolinpesän yhteistä asiaa vaan osakkaan oikeutta perintöön A:n jälkeen.

PK 23 luku 10 § OK 11 luku 14 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Liperin kihlakunnanoikeudessa

C on D:lle, E:lle, F:lle, G:lle, H:lle, I:lle, J:lle, K:lle, L:lle ja M:lle, N:lle, O:lle, P:lle, Q:lle, R:lle ja S:lle toimitetun haasteen nojalla kihlakunnanoikeudessa lausunut, että asianajaja X oli määrättynä pesänjakajana 2.4.1986 saattanut loppuun muun ohella perinnönjaon Kontiolahdella asuneen, 23.2.1970 kuolleen kersantti A:n jälkeen. Mainitsemillaan perusteilla C on vaatinut jaon oikaisemista ja pyytänyt korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

Oikeudenkäyntiväite

O on jäänyt saapumatta kihlakunnanoikeuteen. Muut vastaajat ovat huomauttaneet, että O oli haastettu vastaajaksi vasta 24.10.1986 eli perintökaaren 23 luvun 10 §:n 1 momentissa kanteen nostamiselle säädetyn määräajan jälkeen, ja sen vuoksi vaatineet kanteen jättämistä tutkimatta. Lisäksi he ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

Kihlakunnanoikeuden päätös 3.11.1986

Koska kysymyksessä oleva jako oli toimitettu 2.4.1986 ja haaste jutussa oli annettu tiedoksi O:lle vasta 24.10.1986 eli perintökaaren 23 luvun 10 §:n 1 momentissa säädetyn jaon toimittamisesta laskettavan kuuden kuukauden määräajan jälkeen, kihlakunnanoikeus on jättänyt kanteen tutkimatta. C on velvoitettu korvaamaan kihlakunnanoikeudessa läsnä olleiden vastaajien oikeudenkäyntikulut 4.000 markalla 16 prosentin korkoineen 3.11.1986 lukien.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 22.10.1987

Hovioikeus, jossa C on hakenut muutosta kihlakunnanoikeuden päätökseen ja vastaajat O:ta lukuun ottamatta vastanneet muutoksenhakemukseen, on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä kysymyksessä olevalta osalta. C on velvoitettu korvaamaan saapuville tulleiden vastaajien oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 600 markalla 16 prosentin korkoineen 22.10.1987 lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

C:lle on myönnetty valituslupa 22.1.1988. C on vaatinut, että alempien oikeuksien ratkaisut kumotaan ja juttu palautetaan kihlakunnanoikeuteen. Hän on lausunut, että toimituksessa oli jaettu omaisuutta muun muassa A:n 21.3.1985 kuolleen veljen B:n kuolinpesälle, jota pesää ei ollut jaettu toimituksen yhteydessä. B:n kuolinpesän osakkaiden oli katsottava tulleen haastetuiksi määräajassa oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 14 §:n 2 momentissa säädetyin tavoin. Kannetta ei siten olisi saanut jättää tutkimatta sillä perusteella, ettei O:ta ollut haastettu henkilökohtaisesti perintökaaren 23 luvun 10 §:n 1 momentissa säädetyssä ajassa.

Kihlakunnanoikeudessa saapuvilla olleet vastaajat ovat antaneet yhteisesti heiltä pyydetyn vastauksen ja vaatineet korvaukseksi vastauskuluistaan 2.400 markkaa 16 prosentin korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut

C:n moitekanne koskee perinnönjakoa A:n jälkeen, joka on kuollut 23.2.1970. Silloin hänen kuolinpesänsä osakkaaksi tuli muun muassa hänen veljensä B. Tämän kuollessa 21.3.1985 ovat perintökaaren 2 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan hänen sijaansa tulleet hänen neljä lastaan, joista O on yksi.

Osakkaan, joka tahtoo moittia pesänjakajan toimittamaa jakoa, on perintökaaren 23 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan nostettava kanne muita osakkaita vastaan kuuden kuukauden kuluessa jaon toimittamisesta. Kysymyksessä olevan jaon pesänjakaja on toimittanut 2.4.1986. C:n ottama haaste sen moittimisesta on annettu tiedoksi jaettavan pesän muille osakkaille kuuden kuukauden määräajassa, mutta O:lle vasta 24.10.1986. Haaste perinnönjaon moittimisesta ei koske B:n kuolinpesän yhteistä asiaa vaan O:n osalta hänen oikeuttaan perintöön A:n jälkeen. Vaikka pesänjakaja on jakanut pesäosuuden B:n kuolinpesän osakkaille yhteisesti, ei O:ta näin ollen ole voitu haastaa moitejuttuun vastaajaksi kuolinpesän osakkaana oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 14 §:n 2 momentin mukaisesti. B:n kuolinpesän muulle osakkaalle määräajassa toimitettu haasteen tiedoksianto ei siten ole voinut korjata O:n haastamisessa tapahtunutta myöhästymistä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. C velvoitetaan suorittamaan D:lle ja tämän täällä olleille myötäpuolille yhteiseksi korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista 1.200 markkaa 16 prosentin korkoineen tästä päivästä lukien.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Rintala: A:n jälkeen toimitetussa perinnönjaossa on yhtenä jako-osakkaana ollut hänen 21.3.1985 kuolleen veljensä B:n kuolinpesä. Tämän kuolinpesän osakkaita ovat B:n leski F sekä hänen lapsensa G ja H, N ja O. Kuolinpesän jako-osakkaan, joka tahtoo moittia pesänjakajan toimittamaa jakoa, on perintökaaren 23 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan nostettava kanne muita jako-osakkaita vastaan kuuden kuukauden kuluessa jaon toimittamisesta. B:n kuolinpesän oltua jako-osakkaana sen osakkaat olisi voitu haastaa kaikki samalla haasteella antamalla oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 14 §:n 2 momentin mukaisesti haaste tiedoksi sille osakkaalle, jonka hallussa pesä on. C:n haastehakemuksessa ei ole nimetty ketään B:n kuolinpesän osakasta pesää hallussaan pitäväksi ja haaste on annettu tiedoksi kaikille sanotun kuolinpesän osakkaille erikseen. C ei siten ole käyttänyt oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 14 §:n 2 momentin mukaan sallittua haastamistapaa. Sen vuoksi B:n kuolinpesän osakkaat on ollut haastettava vastaajiksi kukin erikseen kuudessa kuukaudessa jaon toimittamisesta. O on haastettu vasta tämän ajan jälkeen.

Näillä perusteilla päädyn Korkeimman oikeuden päätöksen lopputulokseen.

Oikeusneuvos Mörä: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Rintala.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Mörä (eri mieltä), Haarmann, Roos, Rintala (eri mieltä)