Asianomistaja A on syyttäessään B:tä hovioikeudessa tuomarinviran toimittamisessa tehdystä virkavirheestä vaatinut, että B ja Suomen valtio velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle korvaukseksi virkavirheen aiheuttamasta taloudellisesta vahingosta 357.500 markkaa ja kärsimyksestä 50.000 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien.

Kuultuaan B:tä syytteestä sekä B:tä ja valtiota korvausvaatimuksista hovioikeus on päätöksessään lausunut, että vahingonkorvauskanne valtiota vastaan oli vahingonkorvauslain 7 luvun 4 §:n nojalla pantava vireille sanotussa lainkohdassa tarkoitetussa alioikeudessa, joten hovioikeudella ei ollut toimivaltaa tutkia vaatimusta. Sen vuoksi hovioikeus on jättänyt A:n valtiota vastaan esittämän korvausvaatimuksen tutkimatta. Tutkiessaan A:n B:tä vastaan esittämän korvausvaatimuksen hovioikeus on katsoessaan, ettei B ollut syyllistynyt siihen, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta, hylännyt korvausvaatimuksen näyttämättömänä.