A oli 31.1.1985 ostanut Kaarinan kunnan Piispanristin Poikluoman korttelissa 3042 sijaitsevan Sopuli nimisen tilan RN:o (1.1):136. Tilan länsisivulla oli jo tuolloin ollut noin kaksi metriä korkea umpinainen lankkuaita. Myöhemmin A oli todennut, että aita oli kokonaan rakennettu A:n omistamalle maalle. Aidan oli rakentanut A:n länsinaapurina olevan tilan RN:o (1.1):126 omistaja B. B oli 23.10.1984 saanut rakennusluvan aidalle, mutta lupaan liittyvän piirustuksen mukaan aidan olisi tullut olla joka kohdasta selvästi B:n tilan puolella. Aitaa ei ollut merkitty A:n tilan rasitteeksi. A:n ostaman tilan edellisen omistajan kanssa käytyjen kauppaneuvottelujen aikana ei ollut ollut puhetta aidasta eikä A muutoinkaan ollut ollut tietoinen maanomistajien välisistä mahdollisista sopimuksista aidasta. Aita esti A:ta käyttämästä osaa omistamastaan tilasta ja se muutoinkin haittasi A:n tilan tarkoituksenmukaista käyttöä. Tämän vuoksi A on vaatinut, että B velvoitettaisiin kohtuulliseen määräaikaan mennessä poistamaan aitansa siltä osin kuin se sijaitsi A:n omistamalla tilalla uhalla, että poistamistyö muutoin voitiin teettää B:n kustannuksella. Vielä A on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

B:n vastustettua kannetta kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että B oli vuonna 1984 rakentanut Kaarinan kunnan Kapon ja Rauvolan kylässä omistamansa B:n tilan RN:o 8:126 ja A:n samassa kylässä omistaman Sopulin tilan RN:o 8:136 väliselle rajalle aidan, joka sijaitsi osittain Sopulin tilan puolella. Aidan rakentamiseen osittain Sopulin tilan puolelle B oli saanut luvan tilan alueen silloiselta omistajalta. Aidan sijainti esti noin 23 neliömetrin suuruisen alueen käytön Sopulin tilasta. Koska aidan purkaminen olisi aiheuttanut B:lle suhteettoman suurta vahinkoa Sopulin tilalle aiheutuvaan haittaan nähden, kihlakunnanoikeus on katsonut, että A oli velvollinen eräistä naapuruussuhteista annetun lain 14 §:n 1 momentin nojalla sallimaan aidan jäämisen paikoilleen. B:n tilan omistajan oli mainitun lainkohdan 2 momentin nojalla suoritettava Sopulin tilan omistajalle vuotuisena maksuna 100 markkaa niin kauan kuin aita oli Sopulin tilan alueella.

Kihlakunnanoikeus on lisäksi päättänyt tehdä maksusta merkinnän ulosmitattujen kiinteistöjen luetteloon ja ilmoittanut, että maksu oli voimassa 10 vuotta ja sen jälkeenkin, kunnes se jonkun asianosaisen hakemuksesta uudestaan määrätään.

Jutun lopputulokseen nähden hylättiin asianosaisten vaatimukset oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. A velvoitettiin korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 850 markalla.