Västanfjärdin Säästöpankki on Hangon raastuvanoikeudessa ajamassaan kanteessa vaatinut tuolloin Västanfjärdissä asuneen Kaija Oksasen ja samasta kunnasta olleen Granholmin Lohi Oy:n velvoittamista suorittamaan säästöpankille Oksasen 14.8.1987 Västanfjärdissä maksettavaksi asettaman, yhtiön hyväksymän, 20.10.1987 maksettavaksi erääntyneen, maksamatta jättämisen vuoksi protestoidun ja säästöpankin hallussa olevan vekselin perusteella vekselin määrän 5.180.000 markkaa 6 prosentin korkoineen erääntymispäivästä lukien, provisiota 1/3 prosenttia vekselin määrästä ja protestikuluista 100 markkaa sekä korvamaan säästöpankin oikeudenkäyntikulut.

Oksanen on ennen pääasiaan vastaamista väittänyt, ettei Hangon raastuvanoikeus ollut vekselilain 93 §:ssä tarkoitettu lähimmän kaupungin raastuvanoikeus, koska Turku julkisia kulkuneuvoja käyttäen oli lähempänä Västanfjärdiä kuin Hanko, ja vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta ja säästöpankin velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

Kuultuaan säästöpankkia väitteen johdosta raastuvanoikeus on katsonut että, koska Hanko maantieteellisesti oli lähempänä Västanfjärdiä kuin Turku, Hangon raastuvanoikeus oli kyseessä olevassa asiassa vekselilain 93 §:ssä tarkoitettu lähimmän kaupungin raastuvanoikeus. Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt väitteen ja velvoittanut Oksasen vastaamaan säästöpankin kanteeseen.

Kuultuaan Oksasta kanteesta raastuvanoikeus on päätöksessä mainituilla perusteilla velvoittanut Oksasen yhteisvastuullisesti yhtiön kanssa suorittamaan säästöpankille vekselin määrän 5.180.000 markkaa 6 prosentin korkoineen 20.10.1987 lukien, provisiota 1/3 prosenttia vekselin määrästä sekä protestikuluista 100 markkaa ja korvaamaan säästöpankin oikeudenkäyntikulut 75.000 markalla.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Oksanen oli saattanut jutun, on jättänyt sen sekä oikeudenkäyntiväitteen että pääasian osalta raastuvanoikeuden päätösten varaan. Oksanen velvoitettiin korvaamaan säästöpankin oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 800 markalla.