1988 false

KKO:1988:110

Vakuutusehtojen mukaan jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus edellytti, että vahingoittunut omaisuus kahden vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta joko korjataan tai että samalle tontille rakennetaan taikka irtaimen omaisuuden sijaan hankitaan uutta samanlaatuista ja samaan käyttöön tarkoitettua omaisuutta.

Vakuutuksenottajan myytyä tontin, jolla palossa tuhoutunut rakennus oli ollut, hän ei voinut lukea hyväkseen sitä seikkaa, että ostaja oli rakentanut tontille.

 ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Vaatimukset Porin raastuvanoikeudessa

A on Vahinkovakuutusosakeyhtiö Kansalle 30.6.1986 tiedoksi annetun haasteen nojalla lausunut, että hän oli omistamaansa omakotitaloon Porissa osoitteessa Rakentajantie 4 ottanut yhtiöstä kotivakuutuksen nro 81-0202722-6. Vakuutuskirjan mukaan asuinrakennus oli vakuutettu 150.000 markasta. Talo oli 15.9.1985 tuhoutunut kokonaisuudessaan tulipalossa. Yhtiö oli kuitenkin suorittanut korvausta kiinteistöstä vain 73.450 markkaa. Palovakuutusarvo oli vakuutusta otettaessa määritelty käyvän arvon mukaisesti ja yhtiön oma asiamies oli myötävaikuttanut vakuutusmäärän ratkaisemiseen. Sen vuoksi ja kun yhtiö oli kieltäytynyt maksamasta puuttuvaa osaa vakuutusmäärästä, A on vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan hänelle 76.550 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine korkoineen.

Yhtiö on katsonut, että maksettu korvaus on ollut vakuutusehtojen mukainen. Sen vuoksi yhtiö on kiistänyt kanteen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen.

 Raastuvanoikeuden päätös 7.11.1986

A:n omistama Porissa osoitteessa Rakentajantie 4 sijainnut omakotitalo oli ollut vakuutettuna yhtiössä ja rakennuksen vakuutusarvoksi vakuutuskirjaan oli merkitty 150.000 markkaa. Omakotitalo oli 15.9.1985 tapahtuneessa tulipalossa tuhoutunut kokonaisuudessaan. Yhtiö oli suorittanut korvauksia A:lle vakuutuksen nojalla 73.450 markkaa.

Raastuvanoikeus on katsonut todistajan lausunnolla selvitetyksi, että rakennuksen jälleenhankinta-arvo ennen paloa oli ollut 177.000 markkaa ja päivän arvo yhtiön A:lle suorittamat 73.450 markkaa.

Vakuutusehtojen kohdan 27.1.2 mukaan omaisuuden vakuutusarvo oli sen jälleenhankinta-arvo, ellei muuta ollut sovittu ja siitä tehty merkintää vakuutuskirjaan, mutta omaisuuden vakuutusarvo oli kuitenkin päivänarvo silloin kun omaisuuden päivänarvo oli alle 50 prosenttia jälleenhankinta-arvosta.

Tämän vuoksi ja koska palaneen rakennuksen tilalle ei ollut myöskään rakennettu uutta rakennusta eikä senkään johdosta jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus voinut tulla kysymykseen, raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut asiassa 4.000 markalla 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.

 Vaatimukset hovioikeudessa

A on muutoksenhakemuksessaan vaatinut, että vakuutuskorvauksen määrä on korotettava 150.000 markaksi, joten yhtiö on velvoitettava maksamaan korvausta 76.550 markkaa kanteessa mainittuine korkoineen. Edelleen A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Yhtiö on vastannut muutoksenhakemukseen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa korkoineen.

 Turun hovioikeuden tuomio 5.2.1988

Perustelut

Jutussa esitetyn selvityksen mukaan rakennuksen jälleenhankinta-arvo oli ennen paloa ollut 177.000 markkaa. Yhtiö ei ollut näyttänyt, että rakennuksen päivänarvo olisi ollut alle 50 prosenttia jälleenhankinta-arvosta.

Tuomiolauselma

Raastuvanoikeuden päätös on kumottu ja A on vapautettu suorittamasta yhtiölle tuomittua oikeudenkäyntikulujen korvausta. Yhtiö on velvoitettu suorittamaan A:lle jo maksettujen 73.450 markan lisäksi korvaukseksi vahingosta 76.550 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 30.6.1986 lukien ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa raastuvanoikeudessa 5.000 markalla 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamispäivästä 7.11.1986 lukien.

Kun raastuvanoikeuden päätöstä oli muutettu, on yhtiön vaatimus saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa hylätty.

 MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Yhtiölle on 25.4.1988 myönnetty valituslupa ja yhtiön täytäntöönpanokieltopyyntöön on suostuttu 5.5.1988.

Yhtiö on valituksessaan vaatinut A:n kanteen hylkäämistä ja kaikissa oikeusasteissa olleiden oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen.

A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta kuluistaan.

 KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut

A:lla on ollut yhtiössä muun muassa palon varalta kotivakuutus, jonka mukaan vakuutetun rakennuksen vakuutusmäärä oli 150.000 markkaa. Koti- ja huvilavakuutuksen yleisten vakuutusehtojen 27.1.2-kohdan mukaan omaisuuden vakuutusarvo on sen jälleenhankinta-arvo, ellei muuta ole sovittu ja siitä tehty merkintää vakuutuskirjaan. Omaisuuden vakuutusarvo on kuitenkin päivänarvo, kun omaisuuden päivänarvo on alle 50 prosenttia jälleenhankinta-arvosta. Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankkimiseen tarvittavaa rahamäärää. Päivänarvolla taas tarkoitetaan rahamäärää, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta vähennetään, mitä omaisuus on arvossa menettänyt iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun sellaisen syyn johdosta. Ehtojen 27.3.2-kohdan mukaan jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus edellyttää, että vahingoittunut omaisuus kahden vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta joko korjataan tai että samalle tontille tai tilalle rakennetaan taikka irtaimen omaisuuden sijaan hankitaan uutta samanlaatuista ja samaan käyttöön tarkoitettua omaisuutta.

Yhtiön maksaman vakuutuskorvauksen määrä perustuu itsenäisenä yrittäjänä toimivan, jutussa todistajana kuullun rakennusinsinööri X:n yhtiön toimeksiannosta suorittamaan katselmukseen ja arvioon. X on arviossaan päätynyt palaneen rakennuksen 177.000 markan jälleenhankinta-arvoon. Arviossa X on päivänarvoa harkitessaan käyttänyt vakuutuskäytännössä yleisesti sovellettuja kertoimia, joilla otetaan huomioon vahingoittuneen rakennuksen ikä ja yleinen kunto. Tällöin arvokertoimeksi on saatu 0,415, mikä tarkoittaa, että rakennuksen päivänarvo oli 41,5 prosenttia jälleenhankinta-arvosta. Tätä kerrointa käyttäen on päädytty 73.450 markan korvaukseen. Kirvesmies Y on todistajana kertonut käyneensä useita kertoja A:n rakennuksessa, joka käsitti huoneen ja keittiön. Sen kunto oli ollut kohtalaisen hyvä ja siinä oli ollut normaalit tapetit ja muovimatot. Muuta selvitystä rakennuksen arvosta ei ole esitetty. A:n kiistäminen ja Kasken todistajankertomus eivät ole tehneet X:n arviota epäluotettavaksi. Näin ollen Korkein oikeus on hyväksynyt tuon arvion ratkaisunsa perustaksi.

A ei ole rakentanut palaneen rakennuksen tilalle uutta rakennusta, vaan hän on 3.3.1986 myynyt tonttinsa. Ostaja on rakentanut tontille omakotitalon, jonka käyttöönottokatselmus on pidetty 10.12.1986. A ei voi lukea hyväkseen sitä uudisrakennusta, jonka tontin ostaja on pystyttänyt.

Koska A ei ole rakentanut tontille uutta rakennusta ja kun palaneen rakennuksen päivänarvo oli alle 50 prosenttia jälleenhankinta-arvosta, hänelle maksettava vakuutuskorvaus määräytyy päivänarvon perusteella, jonka on näytetty olevan 73.450 markkaa.

 Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. A:n kanne hylätään ja yhtiö vapautetaan sille tuomitusta velvollisuudesta suorittaa A:lle vakuutuskorvausta 76.550 markkaa ja korvausta oikeudenkäyntikuluista raastuvanoikeudessa.

Koska raastuvanoikeus ja hovioikeus ovat eri tavoin arvioineet jutun pääasiakysymystä, yhtiö ei saa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan, sellaisena kuin lainkohta oli 13.3.1964 annetussa laissa, korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Asian laadun vuoksi sen on pidettävä vahinkonaan myös täällä olleet kulunsa.

Korkeimman oikeuden määräämä täytäntöönpanokielto raukeaa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Portin, Haar- mann, Roos ja Taipale