C on Mikkelin maalaiskunnasta olleen, 6.11.1909 syntyneen ja 17.5.1982 kuolleen A:n jälkeen valvonut A:n 5.11.1975 allekirjoittaman testamentin, jonka mukaan hänen kaikki omaisuutensa oli hänen kuolemansa jälkeen menevä täysin omistusoikeuksin C:lle.

Mainittu testamentti oli tehty A:n ja C:n aikanaan eläessä yhdessä avioliitonomaisissa olosuhteissa. Sittemmin heidän välinsä keskinäisten riitojen johdosta olivat pysyvästi rikkoutuneet niin, että C oli jättänyt A:n lopullisesti marraskuun lopulla 1980 sairaana ja heikkokuntoisena yksin tämän omistamalle tilalle Mikkelin maalaiskunnassa. A oli sitten sivullisten toimesta toimitettu sairaalahoitoon. Mainitun tapauksen jälkeen ei C:n ja A:n välillä ollut ollut minkäänlaista yhteydenpitoa A:n kuolemaan mennessä.

Testamentin tekemiseen olennaisesti vaikuttanut yhdyselämä oli päättynyt marraskuussa 1980 ja A:ta oli loukannut erittäin syvästi C:n menettely tämän jättäessä hänet hyvin heikossa kunnossa oman onnensa nojaan. A olikin useaan otteeseen ja useille henkilöille selvästi ilmaissut, ettei testamentti enää vastannut hänen viimeistä tahtoaan, ja katsonut testamentin peruutetuksi.

Kun C:n valvoma testamentti, huomioon ottaen perintökaaren 10 luvun 5 §:n ja 11 luvun 8 §:n säännökset, oli katsottava tehottomaksi, A:n sisarukset Yrjö, Väinö ja Jussi K, Elsa Maria B, Iida T sekä Kerttu L ja A:n 4.8.1980 kuolleen veljen Toivo K:n lapset Pentti K, Arja V ja Ritva N ovat vaatineet, että A:n 5.11.1975 allekirjoittama testamentti julistettaisiin mitättömäksi. Lisäksi he ovat vaatineet C:n velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa.

Kihlakunnanoikeus on mainitsemillaan perusteilla katsonut näytetyksi, että A oli selvästi ilmaissut, ettei 5.11.1975 laadittu testamentti enää vastannut hänen viimeistä tahtoaan. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on perintökaaren 10 luvun 5 §:n nojalla julistanut testamentin mitättömäksi.

Lisäksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut C:n korvaamaan Yrjö K:n ja hänen myötäpuoltensa oikeudenkäyntikulut 27.597 markalla 30 pennillä.

Hovioikeus on 20.5.1986 päivätyllä kirjeellä varannut Yrjö K:lle ja hänen myötäpuolilleen tilaisuuden esittää selvityksen niistä seikoista, joihin he katsoivat puhevaltansa asiassa perustuvan.

Yrjö K myötäpuolineen on edellä mainitun johdosta toimittanut hovioikeuteen 25.6.1986 saapuneen kirjelmän liitteineen.

Hovioikeus on 22.9.1986 päivätyllä kirjeellä varannut C:lle tilaisuuden toimittaa hovioikeudelle vastauksen Yrjö K:n ja hänen myötäpuoliensa selvityksen johdosta.

C on toimittanut hovioikeuteen 6.10.1986 kirjelmän liitteineen.

Hovioikeus on tutkinut, onko Yrjö K:lla ja hänen myötäpuolillaan A:n oikeudenomistajina tai muutoin oikeus vaatia kanteessa tarkoitetun testamentin julistamista mitättömäksi.

Jutun asiakirjoista ja hovioikeuden viran puolesta hankkimasta selvityksestä havaitaan, että A:lla on tytär, 21.10.1943 syntynyt B sekä tyttärenpoika, 2.5.1968 syntynyt D.

B on 21.6.1982 allekirjoittanut kahden henkilön oikeaksi todistaman, seuraavan sisältöisen suostumukseksi nimitetyn asiakirjan: "Samalla kun viittaan tammikuun 16 päivänä 1970 allekirjoittamaani suostumukseen ilmoitan täten luopuvani perinnöstä 17.5.1982 kuolleen A:n jälkeen. Ilmoitan saaneeni kohtuullisen vastikkeen eikä minulla ole mitään vaatimuksia kuolinpesältä."

Hovioikeuden Yrjö K:lta ja hänen myötäpuoliltaan pyytämän selvityksen liitteenä hovioikeudelle on toimitettu oikeaksi todistettu jäljennös B:n 16.1.1970 allekirjoittamasta, kahden henkilön oikeaksi todistamasta seuraavan sisältöisestä suostumukseksi nimitetystä asiakirjasta: "Täten ilmoitan suostuvani luopumaan A:n perillisenä minulle mahdollisesti tulevasta perintöosuudesta. Samalla ilmoitan saaneeni kohtuulliseksi katsomani vastikkeen edellä mainitusta perintöosuudesta luopumisestani."

C on hovioikeuden pyytämässä vastauksessa viitannut siihen liitettyyn, kysymyksessä olevaa testamenttia koskevan valvontapöytäkirjan jäljennökseen sisältyvään B:n 17.9.1982 allekirjoittamaan seuraavan sisältöiseen todistukseen: "Olen saanut edellä mainitun testamentin tiedoksi oikeaksi todistettuna jäljennöksenä, vahvistaen ilmoitukseni 21.6.1982 saaneeni lakiosan, luopuen perinnöstä hyväksyen testamentin sitoutuen olemaan moittimatta sitä."

Jutussa kantajana olevan Elsa B:n poika, varatuomari E on kihlakunnanoikeudessa todistajana kuultaessa kertonut A:n kertoneen, että hänellä oli tytär B, johon hän oli muutaman kerran yrittänyt ottaa yhteyttä lähinnä verikokeen ottamista varten. Kun A ei missään tapauksessa ollut halunnut, että tytär saisi häneltä mitään, E oli laatinut aikaisemmin mainitut B:n allekirjoittamat suostumukseksi nimitetyt asiakirjat.

Jutussa ei ole selvitetty, mitä B on saanut lakiosaansa vastaavaksi korvaukseksi luopuessaan perinnöstä A:n jälkeen. B:llä, joka ei ole ollut läsnä A:n jälkeen toimitetussa perunkirjoituksessa, ei ole voinut olla käsitystä A:n varallisuudesta, joka käsitti muun muassa useita eri puolilla Suomea sijaitsevia kiinteistöjä.

Koskei B:n ole näytetty saaneen lakiosaansa vastaavaa omaisuutta luopuessaan A:n eläessä perinnöstä A:n jälkeen, B on A:n kuoltua ollut hänen kuolinpesänsä osakas yhdessä yleistestamentinsaajan C:n kanssa.

Kun B on A:n kuoleman jälkeen ilmoittanut luopuvansa perinnöstä A:n jälkeen, hänen on katsottava tarkoittaneen, kun hän ei ole ollut läsnä perunkirjoituksessa eikä ole muutenkaan ottanut kuolinpesää hoitoonsa, kieltäytyä vastaanottamasta perintöä. Perintökaaren 16 luvun 3 §:n mukaan perintöoikeus A:n jälkeen on, B:n menetettyä kerrotuin tavoin oikeutensa perintöön, D:llä, jolla olisi ollut perintöoikeus siinä tapauksessa, että B olisi kuollut ennen A:ta. Koska vain lähimmällä perillisellä on oikeus moittia testamenttia, Yrjö K:lla myötäpuolineen ei ole puhevaltaa tässä A:n testamentin mitättömäksi julistamista koskevassa jutussa. Näillä perusteilla hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen ja hylännyt Yrjö K:n ja hänen myötäpuoltensa kanteen.

Yrjö K myötäpuolineen on velvoitettu suorittamaan C:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista jutussa 15.000 markkaa.