A Industri Service Ky:n konkurssipesä on Tornion osuuspankille tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla raastuvanoikeudessa lausunut, että Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmarinen oli tammikuussa 1984 vaatinut kommandiittiyhtiötä suorittamaan osakeyhtiölle erääntyneet työntekijäin eläkelain mukaiset vakuutusmaksut uhalla, että kommandiittiyhtiö muutoin haettiin konkurssiin. Näiden maksujen suorittamiseksi kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies A oli myynyt omistamansa henkilöauton 130.000 markan hinnasta. A oli ollut tuolloin ulkomaanmatkalla, ja auton myynnin järjestämiseen oli osallistunut osuuspankin Putaan konttorin johtaja M. Sopimuksen mukaan M:n tehtävänä oli ollut asiamiehenä siirtää kauppahinta osakeyhtiölle sen vakuutusmaksusaatavan lyhennykseksi. Kauppahinta oli ollut rinnastettavissa kommandiittiyhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen yhtiöön sijoittamaan panokseen. Vaikka se oli maksettu osuuspankkiin kommandiittiyhtiön tilille, se ei olisi ollut edes kommandiittiyhtiön käytettävissä. M oli kuitenkin 26.1.1984 sopimuksen vastaisesti käyttänyt kauppahinnan pankilla kommandiittiyhtiöltä olleiden vekselisaamisten suorittamiseen. Kommandiittiyhtiö oli asetettu konkurssiin 4.7.1984. Selostetun pankin hyödyksi tapahtuneen omavaltaisen menettelyn vuoksi A:n kommandiittiyhtiöön sijoittamia 130.000 markkaa ei ollut voitu käyttää kommandiittiyhtiön konkurssivelkojien tyydyttämiseen. Sen vuoksi konkurssipesä on vaatinut pankin velvoittamista palauttamaan sille mainitut 130.000 markkaa 16 prosentin korkoineen sekä korvaamaan pesän oikeudenkäyntikulut.

Väliintulijana A on yhtynyt kanteeseen ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Pankki on kiistänyt kanteen sekä selittänyt, että M oli käsittänyt, ettei kommandiittiyhtiö olisi selvinnyt vaikeuksistaan auton kauppahinnan suorittamisella eläkevakuutusosakeyhtiölle, niin kuin pankki ja A olivat edellyttäneet, vaan joutuisi joka tapauksessa konkurssiin. Sen vuoksi pankki oli kuitannut kommandiittiyhtiön tilille suoritetulla auton kauppahinnalla omia yhtiöltä olleita erääntyneitä saataviaan. Pankki ei ollut sopinut kommandiittiyhtiön kanssa kysymyksessä olevien varojen käytöstä eikä sitoutunut toimimaan A:n määräämällä tavalla. Pankki ei ollut missään vaiheessa luopunut saataviensa kuittausoikeudesta varsinkin kun A oli antanut sille virheellisiä tietoja kommandiittiyhtiön taloudellisesta asemasta. A:lle tai kommandiittiyhtiölle ei ollut koitunut kuittauksesta vahinkoa.

Raastuvanoikeus on katsonut, että osuuspankilla oli ollut valtuutus käyttää kommandiittiyhtiön tilillä olleita varoja lainojen lyhennysten ja korkojen maksamiseen.

Tämän vuoksi ja kun on jäänyt näyttämättä, että pankki olisi menetellyt oikeudettomasti käyttäessään autokaupasta saadut ja kommandiittiyhtiön tilille tulleet varat saataviensa suoritukseen, raastuvanoikeus on hylännyt kanteen. Asian laatuun katsoen raastuvanoikeus on määrännyt, että asianosaiset saivat itse kärsiä jutusta aiheutuneet kulunsa.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi konkurssipesä ja A olivat saattaneet jutun, on katsonut selvitetyksi, että osuuspankki oli sitoutunut toimittamaan A:n omistaman henkilöauton myynnistä saadun kauppahinnan 130.000 markkaa Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmariselle käytettäväksi sillä kommandiittiyhtiöltä ulosotossa olleiden saatavien suorittamiseksi. Pankilla ei siten ollut ollut oikeutta käyttää kommandiittiyhtiön osuuspankissa olleelle tilille tullutta kauppahintaa kommandiittiyhtiöltä olleen oman saatavansa suoritukseksi. Näyttämättä oli jäänyt, että pankin toimenpiteestä olisi aiheutunut kommandiittiyhtiölle tai A:lle vahinkoa. Pankki oli kuitenkin tietoisena yhtiön taloudellisesta kriisitilasta käyttämällä mainitun kauppahinnan A:n ja yhtiön kanssa tekemänsä sopimuksen vastaisesti omien saataviensa maksamiseen perusteettomasti saanut etua yhtiön muiden velkojien kustannuksella. Sen vuoksi hovioikeus on harkinnut oikeaksi, kumoten raastuvanoikeuden päätöksen, velvoittaa pankin suorittamaan konkurssipesälle 130.000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 18.2.1985 lukien.