A on Sumuvuoren Auto Oy:n konkurssipesää vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli 29.6.1984 tehdyllä sopimuksella ostanut yhtiöltä Lada merkkisen henkilöauton 7.000 markan kauppahinnasta. Hän oli saanut auton heti hallintaansa. Omistusoikeus autoon oli sopimuksen mukaan siirtyvä hänelle vasta, kun kauppahintaa koskeva vekseli oli maksettu. Sopimusta ei ollut tehty osamaksukaupasta annetussa laissa säädetyssä muodossa. Kysymyksessä oli siten ollut tavallinen luottokauppa. Sanotun lain omistuspidätystä koskevat säännökset eivät sen vuoksi olleet tulleet noudatettaviksi. Auton hallinnan luovutuksen johdosta yhtiö oli menettänyt oikeuden vedota omistuksenpidätysehtoon. Yhtiö oli diskontannut asettamansa ja A:n hyväksymän vielä maksamatta olleen kauppahinnan määräisen vekselin Vähänkyrön Säästöpankkiin, jolle hänet oli yksipuolisella tuomiolla velvoitettu suorittamaan vekselin määrä korkoineen, provisioineen ja protestikuluineen. Näin yhtiö oli saanut maksun kauppahinnasta. Omistuksenpidätysehdon ei ollut sovittu olemaan voimassa säästöpankin hyväksi. Ehto oli siten joka tapauksessa rauennut. Sen vuoksi A on vaatinut vahvistettavaksi, että omistusoikeus autoon oli siirtynyt hänelle, ja konkurssipesän velvoittamista antamaan hänelle autoa koskeva ajoneuvojen katsastuksesta ja rekisteröinnistä annetun asetuksen edellyttämä luovutuskirja.

Konkurssipesän vastustettua kannetta ja vaadittua korvausta oikeudenkäyntikuluistaan kihlakunnanoikeus on todennut, että A:n jutussa esittämän hänen ja Sumuvuoren Auto Oy: välillä 29.6.1984 tehdyn sopimuksen mukaan A oli ostanut yhtiöltä kanteessa mainitun auton. Näyttämättä oli jäänyt, että kysymyksessä olisi ollut osamaksukaupasta annetun laissa tarkoitettu kauppa. Sopimuksen mukaan A oli saanut auton heti hallintaansa. Omistusoikeus autoon oli sen sijaan siirtyvä hänelle vasta, kun kauppahinnasta laadittu vekseli oli kokonaisuudessaan maksettu. A ei ollut näyttänyt, että hän olisi maksanut vekselin. Se, että yhtiö oli diskontannut vekselin Vähänkyrön Säästöpankkiin ja että A oli tuomittu maksamaan vekseli pankille, ei vaikuttanut omistuksenpidätysehdon pysyvyyteen. Myöskään ei ollut esitetty muita seikkoja, joiden perusteella yhtiön tultua asetetuksi konkurssiin sen konkurssipesä olisi menettänyt oikeuden vedota sanottuun ehtoon. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n 2.000 markalla korvamaan konkurssipesällä jutusta kihlakunnanoikeudessa olleet kulut.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on katsonut, ettei ollut syytä kihlakunnanoikeuden päätöksen muuttamiseen.