D on A:lle ja B:lle tiedoksi toimitetun haasteen nojalla kertonut, että A ja B olivat 15.11.1982 vastaisena yönä Raahessa yhteistuumin D:n alle 15-vuotiaan pojan C:n kanssa ottaneet ilman laillista oikeutta käyttöönsä D:n omistaman henkilöauton. C:n kuljettaessa autoa sekä A:n ja B:n ollessa siinä matkustajina autoon oli tullut vaurioita. A ja B oli tuomittu rangaistukseen tästä moottoriajoneuvon luvattomasta käyttöönottamisesta.

Auton vaurioiden korjaaminen oli maksanut 5.443,40 markkaa. Autovakuutuksen nojalla D oli saanut korvauksena vain puolet tuosta määrästä eli 2.721,70 markkaa.

D on katsonut, että saamatta jääneestä korvausosuudesta 2.271,70 markasta kolmannes oli hänen poikansa C:n osuutta. Siksi hän on vaatinut, että A ja B vahinkoon muilta osin syyllisinä velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena 1.814,46 markkaa 16 prosentin korkoineen yhden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona haaste oli annettu vastaajille tiedoksi, sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista.

A ja B ovat kiistäneet kanteen katsoen, etteivät he autossa vain matkustajina mukana olleina olleet osaksikaan aiheuttaneet kerrottua vahinkoa. Toissijaisesti he ovat pyytäneet vahingonkorvauksen sovittelemista.

Raastuvanoikeus on todennut moottoriajoneuvon luvattoman käyttöönottamisen, sille aiheutuneen vahingon ja vahingon määrän D:n ilmoittamin tavoin selvitetyksi, mutta on katsonut jääneen näyttämättä toteen, että A:n tai B:n rikollinen menettely olisi johtanut vahinkojen syntymiseen. Sen vuoksi raastuvanoikeus on vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n nojalla hylännyt kanteen ja sen johdosta esitetyt vaatimukset. Raastuvanoikeus on velvoittanut D:n korvaamaan valtiolle jutussa maksuttoman oikeudenkäynnin saaneiden A:n ja B:n avustajaksi määrätylle henkilölle valtion varoista maksetunpalkkion 3.100 markkaa.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi D oli saattanut jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan.