A on Helsingin raastuvanoikeudessa kertonut, että hän oli suorittanut asevelvollisuutensa 9.2.1981-4.1.1982. Palvellessaan Kotkassa Kirkonmaan linnakkeella upseerikokelaana hän oli 20.10.1981 erään kapteenin johtamissa kertasinkoammunnoissa kapteenin jätettyä noudattamatta kuulon suojaamiseksi ammunnoissa annettuja varomääräyksiä saanut sellaisen pysyvän ruumiinvamman, että oikean korvan kuulo oli alentunut huomattavasti ja korva oli alkanut soida. Vammautuminen oli aiheuttanut myös kipua ja särkyä ja hänen syksyllä 1979 alkaneet opintonsa olivat huomattavasti viivästyneet vamman johdosta. A:lle oli edelleen aiheutunut vamman johdosta kustannuksia noin 1.500 markkaa, joista hän ei ollut saanut muualta korvausta. Vamma tulisi vastaisuudessakin edellyttämään akupunktiohoitoa. Kapteeni oli menettelynsä johdosta tuomittu rangaistukseen. Lausumansa perusteella ja ilmoittaen, että asianosaiset olivat suullisesti sopineet raastuvanoikeuden jutun oikeuspaikaksi, A on vaatinut, että valtio vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n nojalla velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi pysyvästä viasta ja haitasta 50.000 markkaa, kivusta ja särystä 2.000 markkaa, vamman aiheuttamista kuluista 1.500 markkaa sekä opintojen viivästymisestä kahdella vuodella 240.000 markkaa, kaikki erät laillisine korkoineen. Jos suoritustuomio opintojen viivästymiskorvauksesta ei heti olisi mahdollinen, A on joka tapauksessa vaatinut vahvistettavaksi, että hänen opintonsa olivat vamman johdosta viivästyneet ja että hän oli oikeutettu saamaan viivästymisen johdosta korvauksen tulojensa myöhentymisestä. Lisäksi A on vaatinut vahvistettavaksi, että valtio oli velvollinen korvaamaan hänen vammansa edellyttämän akupunktiohoidon kustannukset.

Raastuvanoikeus on kuultuaan puolustusministeriötä kanteesta ja kapteenia asiassa tutkinut jutun ja katsonut lääkärinlausuntojen nojalla selvitetyksi, että A:lle oli kerrotun 20.10.1981 tapahtuneen vammautumisen johdosta aiheutunut oikean korvan soimisena pysyvä vika ja haitta ja että hänelle oli sanotusta syystä aiheutunut kipua ja särkyä. Esitettyjen selvitysten nojalla raastuvanoikeus niin ikään on katsonut A:n lääkärin asianmukaisen määräyksen perusteella saaman akupunktiohoidon olleen vamman hoitamisen kannalta tarpeellista ja että A tuli vastedeskin ilmeisesti tarvitsemaan vammansa johdosta sanotunlaista hoitoa. Opintojen viivästymisen johdosta esitettyjen vaatimusten osalta raastuvanoikeus on katsonut, ettei johtopäätösten tekeminen pelkästään A:n ensimmäisen opiskeluvuoden opintojen edistymisen perusteella ollut oikeutettua ja että esitetyn selvityksen mukaan korkeakoulun taholta laadittu opintosuunnitelma oli pelkkä kehyssuunnitelma, jota opintojen ajoituksen osalta ei ollut yleensä noudatettu. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on, hyläten näyttämättöminä A:n opintojen viivästymisen johdosta tässä vaiheessa esittämät vaatimukset sekä vaatimukset muilta osin enemmälti, velvoittanut Suomen valtion suorittamaan A:lle korvaukseksi pysyvästä viasta ja haitasta 12.000 markkaa, kivusta ja särystä 1.000 markkaa ja vamman akupuntiohoidosta jo kuluneelta ajalta aiheutuneista menoista 1.500 markkaa eli yhteensä 14.500 markkaa 16 prosentin korkoineen 17.2.1985 lukien. Sen ohessa raastuvanoikeus on vahvistanut, että A:lla oli oikeus saada Suomen valtiolta korvaus saamansa vamman vuoksi tarpeellisista, lääkärin asianmukaisesti määräämän akupunktiohoidon kustannuksista.

A on toistaen raatuvanoikeuden päätöksessä selostetun kanteensa vaatinut, että valtion hänelle suoritettava korvaus pysyvästä viasta ja haitasta korotetaan 50.000 markaksi ja että valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi opintojen viivästymisestä kahdella vuodella yhteensä 240.000 markkaa, molemmat määrät laillisine korkoineen tai, mikäli suoritustuomio tässä vaiheessa ei olisi ollut mahdollinen, että ainakin hänen opintojensa vahvistetaan viivästyneen vamman johdosta kahdella vuodella.

Valtio puolustusministeriön edustamana on vaatinut, että raastuvanoikeuden päätös kumotaan ja kanne hylätään siltä osin kuin valtio on velvoitettu suorittamaan A:lle korvausta pysyvästä viasta ja haitasta sekä että A:n vaatimus raastuvanoikeuden päätöksen julistamispäivään mennessä aiheutuneiden akupunktiohoitokulujen korvaamisesta ja vastaisten akupunktiohoitokulujen korvausvelvollisuuden vahvistamisesta jätetään tutkimatta tai hylätään taikka valtion korvausvelvollisuus akupunktiohoidosta ainakin rajataan määrällisesti ja ajallisesti enintään yhdeksi vuodeksi. Toissijaisesti valtio on vaatinut, että hovioikeus vahvistaisi, miltä osin sairaanhoitokustannukset oli korvattava vahingonkorvauslain ja miltä osin sotilasvammalain nojalla. Vielä valtio on vaatinut, että korvauksille maksettava korko määrätään kauppakaaren säännösten mukaan.

A on vastannut valtion valitukseen.

Hovioikeus on todennut, että vahinkoa aiheuttanut rikos oli tapahtunut Kotkassa ja että A:n kotipaikka oli asiakirjojen mukaan Ruotsinpyhtää. Käsiteltävänä oleva korvauskanne valtiota vastaan julkisyhteisönä olisi ollut vahingonkorvauslain 7 luvun 4 §:n nojalla pantava vireille vahinkoa aiheuttaneen rikoksen tekopaikan mukaan määräytyvässä alioikeudessa tai kantajan kotipaikan alioikeudessa. Raastuvanoikeuden ei olisi siitä huolimatta, että sille oli ilmoitettu oikeudenkäyntipaikasta sovitun, tullut ottaa kannetta tutkittavakseen. Hovioikeus on sen vuoksi kumonnut ja poistanut raastuvanoikeuden päätöksen sekä jättänyt A:n kanteen tutkimatta.