Virallisen syyttäjän vaadittua kihlakunnanoikeudessa A:lle ja B:lle rangaistusta väkisinmakaamisesta Ylivieskan kaupungin yleinen oikeusavustaja on jutussa maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen asianomistajan C:n määrättynä oikeudenkäyntiavustajana kertonut, että samalla kun A ja B olivat tehneet C:n kanssa sopimukset vahingonkorvauksista ja siitä, että C luopui rangaistusvaatimuksistaan jutussa, he olivat sitoutuneet korvaamaan kaupungille C:n avustamisesta jutussa aiheutuneet kulut. Sen vuoksi oikeusavustaja on vaatinut A:n ja B:n velvoittamista suorittamaan kaupungille sanottuina kuluina 4.013 markkaa 20 penniä 16 prosentin korkoineen 23.5.1985 lukien.

Kihlakunnanoikeus, tuomitessaan A:n ja B:n teoistaan rangaistukseen, on määrännyt, että C:n avustamisesta kaupungille aiheutuneet kulut jäivät A:n ja B:n taloudelliset olot huomioon ottaen kaupungin vahingoksi.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi kaupunki oli saattanut asian, on lausunut, että A ja B olivat tosin C:n kanssa tekemissään sopimuksissa sitoutuneet korvaamaan kaupungille C:n avustamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, mutta koska kaupunki ei ollut osapuolena noissa sopimuksissa, se ei A:n ja B:n kiistäessä korvausvelvollisuutensa voinut vedota vaatimuksessaan noihin sopimuksiin, vaan asia oli ratkaistava maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain säännösten nojalla. Tällä ja muutoin kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen pysyväksi.