Asianajaja on äidin M:n alaikäiselle lapselleen L:lle tätä oikeudenkäyntiä varten määrättynä uskottuna miehenä kihlakunnanoikeudessa yhtynyt M:n omasta puolestaan ja lapsensa puolesta A:lle ja B:lle tiedoksi toimitetun haasteen nojalla esittämään kanteeseen. M on siinä lausunut, että hän oli 24.1.1978 synnyttänyt lapsen L. M, joka oli vuodesta 1976 alkaen asunut avoliitossa A:n kanssa, oli 29.9.1979 vihitty tämän kanssa avioliittoon. A oli 13.1.1978 tunnustanut olevansa L:n isä. Kuopion tuomiokunnan kihlakunnantuomari oli 15.2.1978 hyväksynyt isyyden tunnustamisen. M:n ja A:n avioliitto oli sittemmin purettu Kuopion kihlakunnanoikeuden 10.11.1983 julistamalla päätöksellä. Samalla L:n huolto oli uskottu A:lle. Itä-Suomen hovioikeus oli 24.5.1984 antamallaan tuomiolla jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen lapsen huoltoa koskevalta osalta pysyväksi. L oli kuitenkin A:n suostumuksella muuttanut keväällä 1985 vakituisesti asumaan äitinsä luokse Siilinjärvelle. Edelleen M on lausunut, että hän oli L:n siittämisaikaan eli 30.3.-17.5.1977 seurustellut ja ollut sukupuoliyhteydessä ainoastaan B:n kanssa. Näin ollen A ei todellisuudessa ollut L:n isä, vaan hänen isänsä oli B. Sen vuoksi asianajaja uskotun miehen toimessaan on M:n kanteeseen yhtyen vaatinut kihlakunnanoikeutta vahvistamaan, ettei A ollut L:n isä ja että hänen isänsä oli B.

A on vaatinut häntä vastaan ajetun kanteen jättämistä tutkimatta, koska L:n väestökirjalain mukainen kotipaikka oli Joensuu ja juttu olisi siten tullut panna vireille Joensuun raastuvanoikeudessa.

B kohdaltaan on myös vaatinut, että kanne häneen kohdistettuna jätettäisiin tutkimatta, koska isyyden vahvistamista koskevaa kannetta ei voitu ajaa ennen kuin isyyden kumoamista koskeva juttu oli erikseen lainvoimaisesti ratkaistu.

Kihlakunnanoikeus on hylännyt esitetyt oikeudenkäyntiväitteet.

A:n ja B:n vastustettua kannetta kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että silloiset avopuolisot L:n äiti ja A olivat vuonna 1978 ilmoittaneet Siilinjärven kunnan lastenvalvojalle, että A oli 24.1.1978 syntyneen L:n isä, koska L:n äiti ei muka ollut lapsen siittämisaikaan ollut sukupuoliyhteydessä kenenkään muun miehen kuin A:n kanssa.

Esitetyn selvityksen perusteella Kuopion tuomiokunnan kihlakunnantuomari oli päätöksellään 15.2.1978 vahvistanut, että A oli L:n isä.

Tässä oikeudenkäynnissä esitetyn selvityksen mukaan L:n äiti oli keväällä 1977 eli L:n siittämisaikaan ollut sukupuoliyhteydessä, paitsi A:n, myös B:n kanssa.

M:stä, L:stä ja A:sta vuonna 1984 suoritettu HLA-kudostyyppimääritys oli kuitenkin sulkenut pois A:n isyyden L:ään nähden.

Sitä vastoin eivät asiassa suoritetut veritutkimukset olleet sulkeneet pois B:n isyyttä L:ään nähden, vaan olivat tukeneet sitä vahvoin lääketieteellisin perustein siten, että M:stä, L:stä ja B:stä vuonna 1984 suoritettujen laajemman veritutkimuksen ja HLA-kudostyyppimäärityksen perusteella oli B:lle saatu yhdistetty isyysindeksi 118, vastaten 99,2 prosentin todistusvoimaa.

Professori Jorma Hirvonen oli 9.1.1986 antanut asiassa lausunnon, jossa hän oli yhdistänyt laajennetussa veriryhmätutkimuksessa, oikeusantropologisessa tutkimuksessa ja HLA-kudostyyppimäärityksessä saadut tulokset M:stä, L:stä, A:sta ja B:stä. Lausunnossa oli A:n isyysindeksiksi L:ään nähden saatu nolla ja todettu, että vain B sopi L:n isäksi.

Koska niin ollen sekä asianosaisten lausumat ja kaikki muut seikat huomioon ottaen voitiin pitää todistettuna, että B oli siittänyt L:n, kihlakunnanoikeus on isyyslain 3 §:n 2 momentin nojalla yhtäältä vahvistanut, että B oli L:n isä, ja isyyslain 34 §:n 1 momentin nojalla toisaalta vahvistanut, että A ei ollut L:n isä.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet jutun, on lausunut selvitetyksi, että L oli kesäkuun 1985 alusta lähtien tosiasiallisesti asunut Siilinjärvellä, jossa hänellä niin ollen oli katsottava olleen kotipaikka. Kuopion kihlakunnanoikeus oli isyyslain 40 §:n nojalla siis ollut toimivaltainen käsittelemään isyyden kumoamista koskevan kanteen. Tällä perusteella hovioikeus on katsonut, ettei ollut syytä A:n esittämän oikeuspaikkaa koskevan väitteen osalta kihlakunnanoikeuden väitepäätöksen lopputuloksen muuttamiseen.

Mitä sitten tuli B:n väitteeseen, ettei L:n ajamaa isyyden vahvistamista koskevaa kannetta voitaisi käsitellä ennen kuin isyyden kumoamista koskeva ratkaisu oli lainvoimainen, hovioikeus on katsonut, että isyyslain tarkoittaman oikeudenkäynnin laadun vuoksi ja kun jutussa suoritetun HLA-kudostyyppimäärityksen mukaan ei ollut mahdollista, että A olisi siittänyt L:n, isyyden kumoamista ja vahvistamista koskevat kanteet voitiin käsitellä yhdessä. Näin ollen ei myöskään B:n oikeudenkäyntiväitteen osalta ollut syytä kihlakunnanoikeuden väitepäätöksen lopputuloksen muuttamiseen.

Koska jutussa oli selvitetty, että B oli L:n siittämisaikana maannut M:n, ja kun lapsen periytyvien ominaisuuksien perusteella sekä M:n ja B:n lausumat ja kaikki muut seikat huomioon ottaen oli pidettävä todistettuna, että L oli silloin siitetty, hovioikeus on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.